Palattuaan töihin aivoinfarktin jälkeen tv-toimittaja Nicklas Wancke on opetellut pitämään taukoja. Enää hän ei luopuisi myöskään kunnon yöunista.
Lähes vuoden takaiset tapahtumat ovat toimittaja Nicklas Wancken mielestä osoitus ennen kaikkea ihmisaivojen uskomattomasta selviytymiskyvystä. Hän esiintyi tuolloin TV1:n suorassa aamulähetyksessä saatuaan jo tietämättään ison aivoinfarktin.
− Näköjään tätä duunia pystyy tekemään kirjaimellisesti aivojen puolikkaalla. Ehdinhän minä pari haastattelua vetää läpi ennen kuin tuottaja käski keskeyttää työt ja lähteä lääkäriin.
Moni sattuma sai Nicklaksen tulkitsemaan oireitaan virheellisesti. Puheen puuroutumisen ja leuan jäykkyyden hän ajatteli johtuvan uniapneakiskojen käyttämisestä yöllä. Pääkipu ja näköhäiriöt taas menivät migreenin piikkiin.
− Ja täytyy myöntää, että toimittajaksi olin hävettävän huonosti perillä aivoverenkiertohäiriön tyypillisistä merkeistä.
Katsojat olivat valppaampia, sillä heiltä alkoi tulla toimitukseen huolestuneita viestejä.
Nicklaksen skarppi käytös hämäsi silti myös ammattilaisia. Ensimmäinen lääkäri lähetti hänet kotiin lepäämään ja neuvoi ottamaan särkylääkettä. Lopulta infarkti havaittiin vasta viikonlopun jälkeen, kun Nicklas hakeutui uudelleen tutkimuksiin.
− Kyllä siinä kaikki tuijottivat ihmeissään, että ovatko nämä kuvat todella tämän miehen aivoista. Minä kuitenkin kävelin, puhuin ja vaikutin kai kaikin puolin täysjärkiseltä.
Sairausloma kauhistutti
Liuotushoidon aloittaminen oli jo myöhäistä, kun infarkti huomattiin. Tietoisuus vakavasta sairastumisesta iski Nicklaksen tajuntaan sairaalan sängyssä.
− Ensin tarkistin, toimiiko näkö. Sitten kokeilin, liikkuvatko kädet ja jalat. Huokaisin helpotuksesta ja totesin, että nyt on käynyt helvetin hyvä tuuri.
Nicklas korostaakin tiedostavansa erittäin hyvin, kuinka paljon onnea hänellä on ollut. Infarktin laajuuteen nähden sen seuraukset ovat jääneet varsin pieniksi.
− Kaikki on kiinni sattumasta. Jos tukos olisi tullut sentin toiseen suuntaan, en olisi tässä puhumassa.
Kognitiiviset vaikutukset Nicklas sanoo kieltäneensä erityisesti alkuvaiheessa.
− Neuropsykologilta olen kuullut jälkikäteen, että varsinkin meillä oikeanpuoleisen tukoksen saaneille kuuluu taudinkuvaan vähätellä seurauksia. Ensin pidinkin aivan järjettöminä lääkärin puheita vähintään kuuden kuukauden sairauslomasta.
Pienen totuttelun jälkeen Nicklas kertoo lopulta nauttineensa täysin siemauksin sairastumisen aiheuttamasta pakollisesta hengähdystauosta. Vaikka korona-aika rajoitti hieman vaihtoehtoja, oli mukavaa esimerkiksi tavata kiireettä ystäviä.
Kaikkein parasta on silti Nicklaksen mukaan ollut nukkua pitkästä aikaa kunnolla. Varsinkin alkuvaiheessa unta riitti helposti kellon ympäri.
− Vain me vuosia yötyötä tehneet tiedämme, millaista on nousta joka yö kello kolmelta ehkä vain parin tunnin unien jälkeen. Nukkuminen onkin tuntunut todelliselta taivaanlahjalta.
Päivätyötä etänä
Paluuta töihin Nicklas on tehnyt vähitellen. Hän kertoo jännittäneensä kovasti ensimmäisten pienten tehtävien vastaanottamista.
− Ystäväni, ohjaaja Ville Suhonen kysyi, tekisinkö lyhyen spiikin hänen dokumenttiinsa. Pelkäsin ihan sikana, osaanko enää mitään. Nauhoituksen jälkeen oli pakko varmistaa Villeltä, menikö kaikki hyvin.
Seuraavia askelia olivat Itämeri-aiheisen seminaarin juontaminen ja lopulta paluu kameroiden eteen loppuvuonna Ylen joulukonsertin juontajana. Molemmat sujuivat hyvin.
− Oli mieletön buusti huomata, että minuun luotetaan edelleen ja että minusta on yhä tähän. Tunne oli yhtä huumaava kuin lapsena, kun voitin pimeänpelkoni ja uskalsin kulkea yöllä pimeässä talossa. Intensiivisten joulukonserttinauhoitusten jälkeen pitikin kyllä sitten levätä kolme päivää.
Säännölliset työt Nicklas on aloittanut uudelleen työkokeilussa tutussa Ylen aamutoimituksessa. Esiintyminen kameran edessä on ainakin toistaiseksi vaihtunut taustatoimittajan tehtäviin. Niitä Nicklas pystyy tekemään kotoa käsin tavanomaiseen päivätyöaikaan.
Paluu on hänen mukaansa ollut sopivan pehmeä. Aluksi työpäivän pituus oli neljä tuntia.
− Taustatietojen etsiminen ja haastatteluiden valmistelu on minulle läpikotaisin tuttua peruskauraa. Silti ensimmäisenä päivänä kysyin rakkaalta toimittajakollega Anna Lehmusvedeltä, olivatko laatimani haastattelukysymykset ihan kunnollisia.
Uutta on esimerkiksi työn tauottaminen. Ennen sairastumistaan Nicklas oli tottunut paahtamaan pysähtymättä, ja jopa ruokatauot jäivät usein väliin.
− Nyt olen opetellut pitämään paljon puhuttuja mikrotaukoja. Heti, kun tietokoneen näpyttely alkaa puuduttaa ja kyllästyttää, nousen vähän jaloittelemaan, vien koiran ulos tai teen vaikka pari jumppaliikettä.
Hyödylliset työterveysneuvottelut
Nicklas kiittää työnantajaansa Yleä kannustuksesta ja tuesta. Sairausloman aikana esihenkilö soitteli muutaman viikon välein ja kyseli kuulumisia. Mitään paineita paluusta ei silti asetettu.
Ennen työkokeilua alkoivat työterveysneuvottelut, ja niitä on jatkettu säännöllisesti. Ne ovat Nicklaksen mielestä olleet erinomainen keino seurata tilannetta ja suunnitella tulevaa.
− Työterveysneuvotteluissa on mielestäni käyty läpi juuri olennaisia kysymyksiä. Mukana on ollut myös eläkesäätiö, joka maksaa palkkani työkokeilun ajalta.
Yllättävä äkkipysähdys on pannut kokeneen toimittajan pohtimaan ammatillisia toiveitaan.
− Olen nyt 56-vuotias. Ehdin ja haluan yhä tehdä työtä, jota kohtaan tunnen intohimoa. Työ on minulle tärkeää, mutta sen pitää tuottaa hyvää fiilistä.
Paluuta suoriin varhaisiin aamulähetyksiin Nicklas ei suunnittele. Kunnon yöunista luopuminen tuntuisi tällä hetkellä liian kovalta hinnalta.
− Stressinsietokykyni ei ole entisellään. Haluan pitää huolta jaksamisestani.
Muutoin elämäntapoihin ei ole ollut tarpeen tehdä suurta remonttia. Säännöllinen liikunta sekä kasvis- ja kalapainotteinen ruoka kuuluivat tottumuksiin jo entuudestaan.
Nicklas pitääkin itseään kuvaavana esimerkkinä siitä, että aivoinfarktin voi saada kuka tahansa ilman selkeitä riskitekijöitä. Jälkikäteen ajatellen ainoa varoittava seikka oli eteisvärinä.
− No yhden muutoksen olen sentään tehnyt: alkoholi on sairastumisen jälkeen jäänyt pois ihan itsestään. Ei ole vain tehnyt mieli altistaa toipuvia aivoja alkoholin aiheuttamalle rasitukselle.
Alkoholista luopuminen ei ole Nicklaksen mukaan tuntunut minkäänlaiselta uhraukselta.
− Nykyäänhän on tosi hyviä alkoholittomia oluita. Olen jo osallistunut kaikkiin mahdollisiin rientoihin poikien peli-illasta lähtien, ja minulla on ollut joka paikassa ihan yhtä hauskaa kuin ennenkin.
Pelkoon ei voi jäädä
Hyvästä lääkityksestä huolimatta Nicklas tunnistaa pienen huolen sairauden uusiutumisesta viipyvän edelleen mielen pohjalla.
− Suihkun jälkeen huomaan ajattelevani, että ainakaan tällä kertaa en lyyhistynyt kesken pesun ja aiheuttanut vesivahinkoa. Tai munia keittäessä suljen hellan mahdollisimman nopeasti, jos olen yksin kotona. Samalla tiedostan kyllä, etten voi tällä tavalla jäädä pelkoon kiinni.
Läheisissä ja erityisesti puolisossa Nicklas kertoo kaiken tapahtuneen herättäneen ymmärrettävästi ensin huolta ja sitten huojennusta mutta myös suojelunhalua.
− Itsehän taas olen saanut loppuiäksi loistavan tekosyyn kaikille unohteluille ja sähläyksille! Mutta vakavasti puhuen, läheisiltä vaaditaan paljon pitkämielisyyttä jaksaa rinnalla hitaassa toipumisessa.
Yllättävältä ja koskettavalta on tuntunut palautteen ja yhteydenottojen määrä. Moni tuttu ja tuntematon on kertonut omista kokemuksistaan tai läheisen sairastumisesta.
Infarktioireiden ilmaantuminen suoran tv-lähetyksen kaltaisessa näkyvässä julkisessa tilanteessa on luonnollisesti herättänyt paljon huomiota. Nicklas kertoo halunneensa puhua avoimesti asiasta ja lisätä näin ihmisten tietoisuutta.
− Annan mielelläni yhdet kasvot aivoverenkiertohäiriöille. Se on minusta hitosti mielekkäämpää ja tärkeämpää kuin vaikka mainostaa kosmetiikkaa Instagramissa. Muille aivoverenkiertohäiriöstä toipuville haluan sanoa pateettisuuden uhallakin yhden asian: elämä on ihanaa.
- Teksti: Mari Vehmanen
- Kuva: Jari Härkönen
