Sampo Kaste opetteli aivoverenvuodosta toivuttuaan soittamaan bassoa uudella tavalla ja palasi bändiharrastuksen pariin.
Kajaanilainen Sampo Kaste, 64, esittelee kotinsa pihassa olevaa bänditilaa. Se on remontoitu vanhasta toimistokontista, jonka Kaste osti yhdeksän vuotta sitten.
– Tämä paikka on minulle tosi tärkeä. Tulen tänne usein kuuntelemaan musiikkia tai soittamaan, hän kertoo.
Musiikki on ollut Kasteelle aina tärkeä osa elämää. Monipuolinen muusikko on soittanut pianoa, kosketinsoittimia, kitaraa ja bassoa.
– Nuorempana elätin itseni rockmuusikkona Hassisen koneen lämmittelybändissä ja monessa muussakin pumpussa. Muutamia levyjäkin tuli tehtyä 80-luvulla, hän muistelee.
Myöhemmin kirjapainoala ja toimittajan työt veivät mennessään, mutta samalla musiikkiharrastus jatkui basistina eri bändeissä.
Vakava sairastuminen
Vain muutama vuosi bänditilan kunnostamisen jälkeen Kaste sairastui vakavasti. Hän sai kesken työpäivän aivoverenvuodon ja heräsi kolmen päivän tajuttomuuden jälkeen Oulun keskussairaalassa. Sieltä hänet siirrettiin Kajaaniin terveyskeskukseen.
– Vasta siellä aloin ymmärtää, että en pääse ihan heti palaamaan töihin tai pysty tekemään mitään muutakaan niin kuin ennen. Siitä huolimatta ajattelin, että tämä on vain tällainen väliaikainen juttu, joka kyllä korjaantuu, Kaste kertoo.
Vähitellen kävi ilmi, että asia ei ollutkaan niin. Kasteen oikea puoli halvaantui kokonaan ja liikkuminen oli todella vaikeaa.
– Lisäksi lähimuistini rajoittui hyvin lyhyeen, ja jokainen päivä alkoi uutena. Lopulta vietin terveyskeskuksessa noin puoli vuotta. Se oli minulle hyvin raskasta aikaa.
Kaste kertoo, että kotiin päästyään hän kuntoutui fysioterapeutin avulla melko nopeasti ja pystyi jättämään pyörätuolin ja muut apuvälineet vähitellen pois. Kuntoilun ja liikkumisen avuksi hankittiin kolmipyöräinen polkupyörä.
– Vaikka kuntouduin melko hyvin, jouduin kuitenkin jäämään pois työelämästä. Onneksi pystyin liikkumaan kolmipyöräisellä ja myöhemmin sain ajokortinkin takaisin. Oli tärkeää pystyä kulkemaan itse, hän toteaa.
Takaisin bändiin
Kaste kertoo, että musiikki oli tärkeä osa toipumista ja kuntoutumista.
– En kaivannut sitä vielä terveyskeskusaikana, mutta heti kun tulin kotiin, oli päästävä tuttuun bändikämppään kokeilemaan soittamista ja kuuntelemaan musiikkia. Se oli pitkän poissaolon jälkeen erittäin kova juttu, hän kuvailee.
Koska sairastumisen jälkeen soittaminen tuntui vaikealta, tuli musiikin kuuntelemisesta entistä tärkeämpää.
– Kuuntelen musiikkia hyvin monipuolisesti, mutta erityisesti olen tykännyt aina bluesista. Olen myös soittanut sitä paljon.
Bändiin Kaste palasi vasta noin kolme vuotta sairastumisen jälkeen.
– Asiasta oli ollut puhetta aikaisemminkin, mutta olin sitä mieltä, että en pysty siihen. Oikea käteni oli heikko eikä basson soittaminen onnistunut. Mutta sitten musiikkiterapeuttina työskentelevä ystäväni kertoi, että heiltä puuttui bändistä basisti ja kysyi, olenko kokeillut basson soittamista kosketinsoittimilla.
Muutaman kokeilukerran jälkeen huomasimme, että vasemmalla kädellä kosketinsoittimella soitettu basso kuulosti hyvältä, ja siitä alkoi uudelleen bändiharrastus.
– Se oli hieno tunne, kun huomasin, että pystyn vielä soittamaan. Se muutti paljon asioita. Yksin en olisi siihen pystynyt, mutta yhdessä ystäväni kanssa kynnys oli matalampi.
Vanhaa musiikkia, kuten bluesia, soittava bändi on edelleen kasassa, ja lisäksi Kaste soittaa nykyään myös toisessa yhtyeessä, joka keikkailee kerran vuodessa.
– Onhan se vähän erilaisempaa kuin ennen sairastumista. En enää heilu samalla tavalla lavalla basson kanssa, mutta on hienoa olla taas mukana bändissä ja huomata, että soittaminen onnistuu näinkin.
Kohti uutta
Vaikka Kasteen arki on muuttunut paljon sairastumisen myötä, kokee hän tällä hetkellä, että kaikki ei ole enää pelkkää luopumista.
– En pysty enää entiseen, mutta olen saanut joitain asioita takaisin. Terveys on palautunut paljon paremmaksi ja minulla on aina uusi tavoite kuntoutumisessa. Nyt yritän kävellä yhä paremmin ilman kävelykeppiä. Fysioterapeutin kannustuksesta on ollut paljon apua, hän kertoo.
Kuntoutumisessa auttaa myös monipuolinen liikunta.
– Käyn joka viikko kuntosalilla ja uimassa. Lisäksi pyöräilen ja käyn kävelyllä, Kaste luettelee.
Elämään on tullut uutta sisältöä myös vertaistukitoiminnan kautta. Kaste liittyi Kainuun Aivoyhdistyksen jäseneksi heti sairastumisen jälkeen ja toimi myös yhdistyksen sihteerinä. Myöhemmin hän kouluttautui kokemustoimijaksi.
– Vaikka sairastumisen jälkeen tuntui aluksi, että kaikki pysähtyi, nyt mennään taas kohti uutta tulevaa, hän toteaa.
- Teksti: Miia Suoyrjö
- Kuva: Sampo Kasteen kotialbumi
