Aivot ovat 60-prosenttisesti rasvaa. Vyötäröllä rasva on pahasta, hermosolujen ympärille kietoutunut myeliini on pelkästään hyvästä. Rasvojen laatu on aivoille tärkeää.
Aivoissa on 600 kilometriä pieniä verisuonia eli kapillaarisuonia, joita kova rasva voi ahtauttaa ja tukkia. Tukkeutuminen merkitsee pieniä huomaamattomia infarkteja. Niiden vaikutus voi näkyä vasta myöhemmin muistiongelmina tai -sairauksina. Kannattaa siis suosia pehmeitä rasvoja.
Pähkinät sisältävät 50-70 prosenttia rasvaa, joka on hyvälaatuista. Mukana on myös B-ryhmän vitamiineja, E-vitamiinia, antioksidantteja, kuitua ja proteiineja. Ne auttavat pitämään veren sokeripitoisuutta tasaisena. Pitkäaikaistutkimuksissa on nähty hyötyä myös kognitiota mittaavissa testeissä.
Kun syö säännöllisesti kalaa, saa sekä D-vitamiinia että aivoille välttämättömiä omega-3 -rasvahappoja. Kalassa ne ovat suoraan aivoille käyttökelpoisissa DHA- ja EPA-muodoissa. Omega-3 rasvahappoa on erityisesti rasvaisessa kalassa, kuten lohessa.
Omega-3:a on myös kasviperäisissä rasvoissa, kuten rypsi-, pellavansiemen- ja camelinaöljyissä ja saksanpähkinöissä. Tätä pehmeää rasvaa aivot tarvitsevat päivittäin. Kasviksista aivot saavat alfalinoleenihappoa, jota elimistö muuttaa DHA:ksi ja EPA:ksi.
DHA on erittäin tärkeää solukalvoille. Omega-3 rasvahapot vähentävät myös tulehdusta hermokudoksissa. On myös esitetty, että DHA voisi vähentää Alzheimerin taudin amyloidiplakkien muodostumista.
Vähäinen omega-3 –rasvahappojen saanti vastaavasti saattaa heikentää ikäihmisen muistia ja tiedollisia ja älyllisiä toimintoja. Näiden rasvahappojen hyödyt on saatu pääosin kalansyöntiin liittyvistä tutkimuksista. Pari kertaa viikossa kalaruokaa, on siis hyvä nyrkkisääntö ja muuten - pilkkimään sitten naskaleiden kanssa!
Rasvatut ja toimivat hermosolut
Ravintoa, ja siis erityisesti hyvälaatuista rasvaa, tarvitaan myös hermosolujen rakennusaineiksi. Hermosoluja riittää kuin tähtiä Linnunradalla: soluja on ihmisaivoissa 100 miljardia ja hermosolujen välillä on 1500 biljoonaa yhteyttä. Pienen pientä aivosolua ympäröi valtava määrä solukalvoa, joka saattaa lähteä aivoista ja sen viejähaarakkeet ulottua aina isovarpaaseen asti.
Hermosolujen ympärillä olevaa myeliiniä ei saa suoraan ravinnosta, vaan sitä tuottavat keskushermostossa oligodendrosyytit ja ääreishermostossa Schwannin solut. Myeliiniä kehittyy runsaasti etenkin ensimmäisinä elinvuosina, mutta sitä muodostuu myös aikuisilla etenkin unen aikana.
Myeliinin määrä alkaa pienentyä vähitellen keski-iästä alkaen, mistä alkaa vähittäinen, kiihtyvä rappio, joka johtaa vääjäämättä aivojen kunnon heikkenemiseen.
