Kehityksellisen kielihäiriön tunnistaminen
Kehityksellisen kielihäiriön haitat vaihtelevat yksilöllisesti. Puheen kehityksen tukemisen voi aloittaa heti, jos epäily kehityksen viivästymisestä herää.
Kehitykselliseen kielihäiriöön liittyviä tyypillisiä puutteita pikkulapsi- ja leikki-iässä ovat:
- puhe kehittyy ja käyttösanasto lisääntyy selvästi ikäodotuksia hitaammin
- lausepuhe alkaa normaalia myöhemmin
- puhe on ikäodotuksiin nähden epäselvää
- virheelliset sanahahmot
- puuttuvat tai virheelliset taivutuspäätteetvirheellinen tai käänteinen sanajärjestys, vajaat lauseet
- sanavarasto ja käsitteistö ovat ikään nähden suppeita
- sananlöytämisvaikeus
- kiertoilmaisut, ”omat” sanat
- kuullun ymmärtämisvaikeus
Kehityksellinen kielihäiriö voi vaikuttaa toimintakyvyn kehittymiseen laaja-alaisesti. Ilmaisu- ja ymmärtämisvaikeus voivat haitata kaverisuhteita erityisesti ikätovereiden kanssa (yhteisleikkien onnistuminen, juttelut ja muu yhteinen puuhailu, ristiriitatilanteiden selvittäminen). Kielelliset puutteet voivat haitata keskittymistä ja oman toiminnan ohjailua. Tunteiden ilmaisu ja käsittely on usein ikään nähden työlästä, ja tunne-elämän kehittyminen voi tarvita ikäodotuksia enemmän tukea. Kaikki yllämainittu voi myös turhauttaa lasta ja aiheuttaa ei-toivottua käyttäytymistä.
Lue lisää kehityksellisen kielihäiriön diagnosoinnista.
Milloin on syytä huolestua?
Kielenkehityksen piirteitä, jotka antavat aihetta seurantaan tai tutkimuksiin:
1-vuotiaat
- Lapsi ei seuraa ympäristöään eikä pyri vaikuttamaan siihen.
- Lapseen on vaikeaa saada kontaktia.
- Lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä.
- Lapsen jokeltelu on vähäistä tai yksipuolista tai sisältää niukasti konsonantteja.
Erityisesti vastavuoroisuuden puute sekä ääntelyn ja jokeltelun vähäisyys ja yksipuolisuus ovat syitä tarkempaan seurantaan.
1,5-vuotiaat
- Lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä.
- Lapsella ei ole lainkaan sanoja.
- Lapsi ei osaa noudattaa lyhyitä käskyjä.
- Lapsen leikki ei sisällä symbolisia toimintoja.
Erityisesti ymmärtämisen vaikeudet yhdistyneenä suvussa esiintyviin kielellisiin vaikeuksiin ovat syy tarkempaan seurantaan.
2-vuotiaat
- Lapsella on alle 10 sanan sanasto.
- Lapsi ei muodosta kahden sanan lauseita.
- Lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin.
Erityisesti suppea sanavarasto ja puutteet ymmärtämisessä antavat aihetta jatkotutkimuksiin.
3-vuotiaat
- Sanojen äänneasu on selvästi puutteellinen.
- Lapsella on suppea tuottava sanasto (tulisi olla satoja sanoja useista sanaluokista).
- Lapsi ei taivuta sanoja.
- Lapsi ei noudata kaksiosaisia ohjeita tai hän ymmärtää niitä väärin.
4–6-vuotiaat
- Lapsella on suppea tuottava sanasto (tulisi olla satoja sanoja useista sanaluokista).
- Esineiden ja asioiden laadun (koko, määrä, muoto, väri) kuvaus on epätarkkaa tai virheellistä.
- Lapsen käyttämät lauserakenteet ovat yksinkertaisia.
- Lapsella on vaikeuksia taivutusmuotojen hallinnassa.
- Lapsi ei osaa kertoa näytetystä kuvasta.
- Lapsella on puutteita vuorovaikutus- ja keskustelutaidoissa.
Lähde: Siiskonen, T., Aro, T., & Lyytinen, P. (2003). Havainnointi, arviointi ja tutkimuksiin ohjaaminen. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa (s. 118-130). Jyväskylä: PS-kustannus.
Miten kieli tyypillisesti kehittyy?
Kielen kehityksen keskeisiä tyypillisiä saavutuksia ennen kouluikää:
7–9 kuukautta
Vauva jokeltelee monipuolisesti.
10–15 kuukautta
Vauva osaa käyttää eleitä ilmaisun tukena.
1,5-vuotiaat
Lapsella on 10–60 merkityksellistä sanaa:
- lapsi ymmärtää useampia sanoja kuin pystyy tuottamaan
- lapsi noudattaa lyhyitä toimintaohjeita ja kehotuksia
- lapsella on symbolisia leikkitoimintoja
2-vuotiaat
Lapsi tuntee yli 250 merkityksellistä sanaa (yksilöllinen vaihtelu 0–600 sanaa):
- lapsi käyttää sanayhdistelmiä, joissa sanat taipuvat
- ilmaisujen keskipituus on 5–6 morfeemia
2,5-vuotiaat
Lapsi oppii noin 10 uutta sanaa päivässä (reilut 3000 sanaa vuodessa):
- substantiivien ja verbien osuus on määrällisesti suurin
- adjektiivit, pronominit ja partikkelit yleistyvät
- preesens- ja imperfektimuotoja
- monikoin tunnusta, genetiiviä
- partitiivia, sisä- ja ulkopaikallisijoja
Puheessa esiintyy taivutusmuotoja: lapsi käyttää myös "omatekoisia" muotoja ja taivutuksia
3-vuotiaat
Lapsen puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää.
Lapsi käyttää apunaan apuverbejä ja eri aikamuotoja ja taivuttaa verbejä eri persoonamuodoissa.
Lapsen puheessa on käsky-, kielto- ja kysymyslauseita.
Lapsi osaa ilmaista esineiden paikan ja sijainnin.
Adjektiivien vertailuasteet ovat käytössä.
Kielellinen tietoisuus alkaa: sana- ja loruleikit.
4–5 vuotiaat
Eri sanaluokan sanoja esiintyy lapsen puheessa samassa suhteessa kuin aikuisten arkipuheessa.
Lapsi hallitsee sanojen taivuttamisen ja lauseiden muodostamisen perussäännöt: omatekoiset taivutusmuodot vähenevät.
Ilmaisujen tarkentuminen tulee esille:
- ajan ilmaisussa
- paikan ja sijainnin kuvauksessa
- esineiden ja asioiden laadullisessa tarkastelussa (koko, määrä, väri, muoto)
- tarinankerrontataidossa
6-vuotiaat
Lapsi hallitsee noin 14 000 sanaa ja sanojen ääntäminen on yleiskielen mukaista.
Lapsi nimeää sujuvasti esineitä ja symboleja.
Foneeminen tietoisuus kehittyy:
- lapsi oivaltaa vähitellen, että sanat muodostuvat erilaisista äänteistä
- lapsi havaitsee sanojen äänne-eroja
- lapsi oppii yhdistämään, poistamaan, lisäämään ja laskemaan äänteitä
Lapsi omaksuu vuorovaikutuksen perustaidot:
- lapsi keskittyy kuuntelemaan puhetta
- lapsi esittää kysymyksiä kuulemastaan
- lapsi vastaa kysymyksiin, puhuu vuorotellen
- lapsi toimii annettujen ohjeiden mukaisesti
Lähde: Lyytinen, P. (2003). Kielen kehityksen varhaisvaiheet. Teoksessa T. Siiskonen, T. Aro, T. Ahonen & R. Ketonen (toim.), Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. (s. 48-68). Jyväskylä: PS-kustannus.
