Mielipide: Nuoren pääsyä neuropsykiatriseen valmennukseen tulee helpottaa

Neuropsykiatrisen erityisvaikeuden diagnoosin saaneiden nuorten määrä on viime aikoina moninkertaistunut. Lisäksi osa saa diagnoosin vasta aikuisiällä. Kokonaisuudessaan neuropsykiatriset erityisvaikeudet ovat hoitamattomina suuri haaste yhteiskunnassamme. Arvioiden mukaan näitä erityisvaikeuksia on 10–20 prosentilla väestöstä.

Nuoret ja nuoret aikuiset, joilla on neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia, jäävät helposti opiskelupaikkojen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle, koska he eivät saavuta niihin tarvittavia valmiuksia. Meillä ei ole kuitenkaan varaa hukata yhtään nuorta.

Syrjäytyminen on aina inhimillinen tragedia, joka tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Täysin syrjäytyneestä nuoresta yhteiskunnalle aiheutuvat kulut ovat keskimäärin yli 300 000 euroa. Tällöin jää myös hyödyntämättä ne vahvuudet, joita näillä nuorilla usein on.

Viimeaikojen kehityksen valossa lisätukea tarvitsevien nuorten mahdollisuudet saada tukea oikea-aikaisesti ja riittävästi ovat heikentyneet. Taloudellisten ongelmien kanssa kamppailevat hyvinvointialueet eivät näytä kykenevän reagoimaan näiden nuorten tarpeisiin riittävästi.

Nuorten tueksi on kuitenkin kehitetty valmennuksellisia menetelmiä, jotka tunnetaan edelleen huonosti palvelujärjestelmässämme. Tämä on todella harmillista, sillä selvitysten mukaan valmennus on pääosin tuloksellista.

Neuropsykiatrinen valmennus on asiakaslähtöistä, tavoitteellista, ratkaisu- ja voimavarakeskeistä sekä elämänhallintaa kehittävää ja tukevaa kuntoutusta. Kokemustemme mukaan se on sekä inhimillisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna vaikuttava menetelmä.

Valmennus on lisännyt valmennettaviemme itsetuntoa ja itsetuntemusta sekä oman elämänhallinnan tunnetta, jotka ovat keskeisimpiä tekijöitä kuntoutumisen kannalta. Valmennus on auttanut asiakkaita suhtautumaan myönteisemmin itseensä ja haasteisiinsa. Lähes jokainen valmennusasiakkaamme onkin päässyt joko opiskelemaan tai mukaan työelämään. Kaikki tämä on tarkoittanut palvelutarpeen huomattavaa vähenemistä.

Neuropsykiatrisen valmennuksen pitäisi alkaa heti diagnoosin saamisen jälkeen, jotta muut haasteet eivät ala kasautua. Koska tässä vaiheessa on vielä mahdollista ehkäistä vähemmän toivottu kehitys, pitää neuropsykiatriseen valmennukseen pääsemisen kynnystä madaltaa. Yhtenä ratkaisuna tähän on se, että neuropsykiatrisen diagnoosin saanut henkilö voisi saada jatkossa esimerkiksi perusterveydenhuollon, YTHS:n tai työterveyshuollon kautta lähetteen valmennukseen.

Mirva Korhonen
aluepäällikkö
Aivoliiton palvelut oy

Mika Pyykkö
vt. toimitusjohtaja
Aivoliiton palvelut oy

Julkaistu Savon Sanomissa 2.6.2024.