Ehkäisevä toiminta nähtävä investointina

Suomi on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Tavoitteen saavuttaminen ja sen myötä tulevaisuuden rakentaminen edellyttävät terveitä ja toimintakykyisiä ihmisiä. Voisiko Suomi olla edelläkävijä ja asettaa samankaltaisen tavoitteen esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöiden ja muiden tarttumattomien tautien ilmaantuvuuden osalta?

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja ehkäisevän toiminnan merkitys on nostettu 2000-luvulla esille lukuisissa strategisissa linjauksissa ja toimenpideohjelmissa. Aihe nousi esille myös vähintään sivulauseissa aluevaaleja edeltäneissä keskusteluissa. Miksi sitten veronmaksajien maksettavaksi kertyvät kulut ehkäistävissä olevista ongelmista ja sairauksista ovat edelleen kasvussa ja useita miljardeja euroja vuodessa?

Ensinnäkin sidomme ehkäisevän toiminnan yhä edelleen liiaksi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään. Ehkäisevän toiminnan painopisteiden olisi oltava pääosin muualla kuin tuon järjestelmän sisäisten prosessien kehittämisessä. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmällä on toki oma tärkeä roolinsa etenkin jo syntyneiden ongelmien korjaamisessa, mutta suurin osa ihmisten elämästä, ja siksi myös ongelmien juurisyistä, on aivan muualla kuin terveyskeskuksissa. Hyvinvointialueiden on siis huolehdittava osaltaan siitä, että kunnat, järjestöt ja soveltuvilta osin yritykset voivat toimia terveystuloksellisesti ihmisten arjessa.

Toisekseen asetamme toiminnalle hyvin harvoin mitattavissa olevia tulostavoitteita. Kerta toisensa jälkeen listataan toiminnallisia tavoitteita kuten kehitetään, selvitetään, kutsutaan koolle. Emme tee itsellemme selväksi, mitä tarkkaan ottaen haluamme saavuttaa, emmekä siksi voi tietää, mikä on mitattavasti tuloksellista toimintaa.

Kolmanneksi ehkäisevä toiminta nähdään usein liian suoraviivaisesti yksilöön ja esimerkiksi hänen elintapoihinsa vaikuttamisena, vaikka ennen kaikkea pitäisi luoda elämänhallintaa vahvistavia olosuhteita eri-ikäisille ja toimintakyvyltään erilaisille ihmisille. Elämänhallintaa vahvistavien olosuhteiden luominen edellyttää tosistaan irrallisia projekteja suunnitelmallisempaa ja pitkäjänteisempää lähestymistapaa.

Aivoliitto koordinoi viime syksynä käynnistynyttä kansallisen aivoterveysohjelman valmistelua, jota ohjaa kysymys: ”Mistä aivot tykkäävät ja mitä ne tarvitsevat?” Kuluvan vuoden loppuun mennessä valmistuvalle ohjelmalle työstetään hyvin käytännönläheinen toimeenpanosuunnitelma, jonka lähtökohtana ovat mitattavissa olevat vaikuttavuus- ja niiden saavuttamista edellyttävät vaikutustavoitteet. Teemme parhaamme, jotta valmis ohjelma on luonteva osa laajempaa, esimerkiksi tarttumattomien tautien näkökulmasta yhteiskuntaamme tarkastelevaa, kokonaisuutta. Tuloksellinen ennakoiva ja ehkäisevä toiminta edistää osaltaan myös laadukkaan hoidon ja riittävän kuntoutuksen toteutumista.

Mika Pyykkö
toiminnanjohtaja, Aivoliitto ry