Korona iskee myös hermostoon ja aivoihin

Tutkimustieto koronaviruksen aiheuttaman COVID-19-taudin vaikutuksista aivoihin ja hermostoon lisääntyy koko ajan, mutta neurologisten ongelmien kestosta tai niistä toipumisesta ei ymmärrettävästi ole vielä riittävästi tietoa.

Koronaviruksen aiheuttaman COVID-19-taudin edetessä saadaan koko ajan lisää tietoa myös taudin neurologisista komplikaatioista. Syyskuun alussa niitä kuvaavien artikkelien määrä PubMed-haussa ”Covid-19 AND neurology” oli 1417 julkaisua. Lokakuun loppupuolella luku on jo 1951.

Kahden ensimmäisen havainnointitutkimuksen mukaan neurologisia oireita esiintyy 36 -57 prosentilla COVID-19-potilaista. Todellisen ilmaantuvuuden ja esiintyvyyden arviointi on kuitenkin erittäin vaikeaa, koska julkaisuissa käytetyt menetelmät poikkeavat toisistaan hyvin paljon ja neurologisten oireiden määrittelyssäkin esiintyy kirjavuutta, kertoo dosentti Aki Hietaharju Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Neurologisten komplikaatioiden oletettuja syntymekanismeja ovat viruksen aiheuttama hermostovaurio, elimistön poikkeava immuuni- eli puolustusvaste ja vakavaan infektioon liittyvien tilojen (sepsis eli verenmyrkytys, aineenvaihdunnan häiriöt, veren lisääntynyt hyytymisaktiivisuus) neurologiset seuraamukset. Näistä suora viruksen aiheuttama hermovaurio on käytännössä erittäin harvinainen.

Aivo- ja hermostokomplikaatiot voidaan jakaa neljään pääryhmään. Samanlainen neurologisten oireyhtymien kirjo nähtiin myös SARS- ja MERS-epidemioissa, joskin huomattavasti vähemmässä määrin.

Aivosairaus (enkefalopatia) ilmenee persoonallisuuden, käyttäytymisen, tiedollisten toimintojen ja tajunnantason häiriöinä. COVID-19-taudissa sen ilmaantuvuus on 7-20 prosenttia. Osalla potilaista se menee ohi nopeasti, mutta iäkkäillä ja kriittisesti sairailla sen ennuste on huono, ja heillä sitä myös todetaan enemmän. Sen mahdollisia aiheuttajia ovat sepsis, hypoksia eli kudosten hapen niukkuus ja sytokiinien liikatuotanto.

Aivojen, aivokalvojen ja selkäytimen tulehdukset enkefaliitti, meningoenkefaliitti ja akuutti disseminoitunut enkefalomyeliitti (ADEM eli äkillinen hajapesäkkeinen aivojen ja selkäytimen tulehdus) ovat harvinaisia, mutta vaikeaoireisia komplikaatioita, joista suuri osa syntynee immunologisilla eli elimistön puolustusjärjestelmään liittyvillä mekanismeilla.

Guillain-Barrén oireyhtymä eli polyradikuliitti on selkäytimestä ulos tulevien hermojuurien immuunivälitteinen tulehdus. Sen ilmenemismuotoja ovat alaraajojen kärkiosista alkavat ja ylöspäin etenevät tuntohäiriöt ja lisääntyvä lihasheikkous. Altistavia tekijöitä ovat virusten aiheuttamat hengitystieinfektiot ja eräät suolistoinfektiot. Myös COVID-19 infektio lisää riskiä sairastua polyradikuliittiin.

Akuutit ja krooniset infektiot lisäävät riskiä sairastua aivoinfarktiin. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan COVID-19-taudin aiheuttama riski sairastua aivoinfarktiin on 7,5 kertaa suurempi kuin A- tai B-influenssaviruksen aiheuttamassa infektiossa. Toiminnallinen toipuminen on COVID-19-taudin aiheuttamissa aivoinfarkteissa huonompi ja kuolleisuus suurempi kuin muilla aivoinfarktipotilailla. Nuorten, alle 50-vuotiaiden potilaiden suhteellinen osuus on tavallista suurempi. COVID-19-taudissa aivoinfarktiriski selittynee lisääntyneellä hyytymisaktiivisuudella.

Pitkäkestoisia neurologisia oireita?

Osalle COVID-19-taudin sairastaneista potilaista näyttäisi kehittyvän pitkäkestoisia neurologisia oireita. Ranskalaisessa tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse 120 COVID-19 potilasta noin 110 vrk kuluttua sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Heistä 55 prosentilla esiintyi edelleen väsymystä, 34 prosentilla muistivaikeuksia ja 28 prosentilla keskittymisvaikeuksia.

Edellä mainitun kaltaisista pitkittyneistä oireista on käytetty nimeä ”COVIDin jälkeinen oireyhtymä” (post-COVID syndrome).

Pitkittyneiden oireiden syntymekanismit ovat vielä epäselviä. Useimmissa tapauksissa käsite ”COVIDin jälkeinen oireyhtymä” on kuitenkin ennenaikainen, koska monien muidenkin infektiotautien jälkeen ilmenee osalla toipilaista väsymystä, uupuneisuutta ja kognitiivisia häiriöitä vielä noin kuuden kuukauden kuluttua sairastumisesta. Emme siis vielä tässä vaiheessa tiedä, onko näiden jälkioireiden ilmaantuvuus ja esiintyvyys suurempi kuin muissa infektiosairauksissa ja liittyykö niihin joitakin erityispiirteitä, selvittää dosentti Aki Hietaharju.