Mitä tarkoittaa, kun aivoinfarktin sairastaneella on lihasjänteyden muutoksia ja spastisuutta?
Lihasjänteyden muutokset ovat yleisiä jälkioireita vaurioituneella kehonpuolella aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Lihasjänteyttä kutsutaan myös tonukseksi. Kaikilla ihmisillä on omanlainen lihasjänteys, joka voi muuttua AVH:n jälkeen joko liialliseksi tai liian vähäiseksi lihasjänteydeksi. Alentunutta lihasjänteyttä kutsutaan hypotoniaksi. Tällöin esimerkiksi yläraaja jää roikkumaan kehon vierelle eikä lihaksissa tapahdu tahdonalaista supistumista. Hypotonista yläraajaa tuetaan erilaisilla tuilla, jotta vältytään lisävaurioilta.
Kun lihasjänteys taas lisääntyy sairastumisen jälkeen normaalia enemmän, puhutaan kohonneesta tonuksesta eli hypertonuksesta. Spastisuutta taas on se, kun lihakset supistuvat tahattomasti, jolloin liikkeiden ja koko raajan hallinta on hyvin vaikeaa. Esimerkiksi lämpötilan muutokset, kosketus tai asennon vaihtelut saattavat nostaa tonusta. Kohonnut tonus ylläpitää lihaksen jännitystilaa ja lihas on lyhentyneessä tilassa. Lihasmassa pienenee vähäisen käytön takia ja voi lopulta johtaa kontraktuuraan eli lihasten lyhenemään.
Kohonneen tonuksen lievittymiseksi voidaan käyttää fysioterapeuttisia keinoja. Niitä ovat liikehoito, venyttelyt, tukilastat ja ortoosit sekä terapeuttinen harjoittelu. Jos raajan lihasjänteys on hyvin voimakkaasti kohonnut eikä siihen voida fysioterapeuttisin keinoin vaikuttaa, on hoitoon myös lääkkeellisiä vaihtoehtoja, esimerkiksi botuliinipistokset tietyin väliajoin tai suun kautta otettavat lääkkeet.
Lihasjänteyden muutoksen vaikuttavat toimintakykyyn ja arjen askareista suoriutumiseen jokaisella sairastuneella eri tavoin. Usein kuitenkin yläraajaa pystytään käyttämään vähintään niin sanottuna apukätenä, joka avustaa paremmin toimivaa kättä kaksikätisissä toiminnoissa.
Alaraajan lihasjänteyden muutokset vaikuttavat kävelyyn ja alaraajan päälle varaamiseen. Kuntoutuminen on aina tässäkin yksilöllistä. Toiset kuntoutuvat käveleviksi joko apuvälineen kanssa tai ilman. Joillakin alaraaja toimii enemmän tukena muun muassa siirtymistilanteissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että kuntoutuminen vie aikaa, ja uusien toimintatapojen omaksuminen vaatii kärsivällisyyttä.
Fysioterapeutti, jalkojenhoitaja (AT) Eeva Lehterä
Artikkeli on ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 1/2021.
Kuva: Mostphotos
