Esteittä luontoon!
Patikkaretkiä, kalastuskerhoja ja valokuvausta luonnossa. Luontotoiminta alkoi Aivoliitossa jäsenten tarpeesta päästä luontoon rajoitteista huolimatta.
Aivoliitto tuo luonnon hyvinvointivaikutuksia esille Lataa aivosi luonnossa -näyttelyssä Suomen luonto ja retkeilykeskus Haltiassa, joka jatkuu vielä lokakuun loppuun asti vuonna 2022. Liiton vuosien 2020–2021 teemana oli Aivoterveyttä luonnosta.
Parasta mitä aivoillesi voit tehdä, on ulkoiluttaa niitä säännöllisesti luonnossa viikottain. On tärkeää tukea luontoon pääsyn mahdollisuuksia rajoituksista riippumatta, sanoo Aivoliiton hankesuunnittelija ja luontoasiantuntija Risto Lappalainen.
Aivoliitto on mukana Soveltava liikunta Soveli ry:ssä ja pitää tärkeänä liikunnan saavutettavuuden, esteettömyyden ja tasa-arvon toteutumista. Risto Lappalainen on ollut asiantuntijana Aivoliitosta rakentamassa esteetöntä palvelukokonaisuutta Hossan kansallispuistoon, joka on nykyään Suomen pisimmälle viety esteetön luontokohde.
Luonto näkyy Aivoliiton toiminnassa: yhdistyksissä on yhä kalastuskerhoja, luontoretkeilyä ja valokuvauskerhoja, luontoon pääsee Elämyksiä luonnosta -lomilla, kursseilla tehdään retkiä luontoon ja esimerkiksi Pihalla-hanke rohkaisee yläkouluikäisiä luontoliikuntaan.
Luontotoiminta käynnistyi liitossa jo vuonna 1995 Risto Lappalaisen vetämänä Pohjois-Suomessa. Liitto alkoi toteuttaa yhteistyössä muiden neurologisten järjestöjen kanssa aivoverenkiertohäiriön sairastaneille luontokursseja ja lomia, joilla päästiin vaikkapa hiihtämään, laskettelemaan, lumikenkäilemään, kalastamaan, pilkkimään ja retkeilemään.
Täällä pohjoisessa luonnossa liikkuminen on osa arkea. Moni sanoi, että luontoon olisi kiva päästä sairaudesta huolimatta. Niinpä aloimme järjestää kursseja, joissa pääsee luontoon ja joista saa voimavaroja.
Lappalainen kertoo, että soveltavan alppihiihdon ohjauksessa 90-luvulla vaikeavammainen ohjasi kelkkaa ratin avulla, jolloin ohjaaja roikkui 14 metriä pitkän turvaköyden varassa takana. Painoa kokonaisuudella saattoi olla 150 kiloa tai enemmänkin ja nyppylän kohdalla vauhti piti saada melkein pysähtymään, jotta näki oliko sen takana ketään. Muutamia hurjia tilanteita tulikin, joissa piti reagoida nopeasti. Nykyään laskettelukelkat ovat turvallisemmat.
Soluko-projektin myötä luontokursseja alettiin järjestää myös ympäri Suomea vuodesta 2002 vuoteen 2013. Turvallisuuteen liittyvät asiat mietittiin erityisryhmille, aivoverenkiertohäiriön sairastaneille, niin tarkasti, että soluko-kurssin käyneistä 5000 ihmisestä vain muutamat joutuivat keskeyttämään.
Kursseille saattoi osallistua ihmisiä, jotka normaalisti kävelevät 700 metriä päivässä postilaatikolle, mutta kurssilla pystyivätkin liikkumaan päivässä viisi kilometriä.
Monesti huomattiin, että paperilla moni näyttää sairaammalta kuin oikeasti on: toimintakykyä riittääkin pidemmälle kuin kursseille osallistuneet uskoivat. Kuntoutuksen ja toimintakyvyn kannalta kurssit olivatkin todella tärkeitä. Ihmisille syntyi niissä luottamus omaan toimintakykyyn ja se siirtyi metaforana arkeen. Tekijälle kurssit olivat intensiivisiä ja kokonaisvaltaisia, työaika oli ympäri vuorokauden.
”Piti uskaltaa mennä rypemään ihmisten kanssa. Kursseilla pystyi kunnolla purkamaan asioita. Kurssit olivat myös fyysisiä: kanootteja ja veneitä saatettiin vetää järvestä toiseen 200 metriä toispuolihalvaantuneen istuessa siinä.
Kerran puoliso ei meinannut päästää liikkumisesteistä miestään veteen kun pelkäsi, että tämä hukkuu. Lappalainen laittoi turvavälineet miehelle päälle ja sanoi, että kokeilee onnistuuko niissä hukuttaminen rantavedessä. Kun turvavälineiden kanssa sitten mentiin uimaan, ei mies enää halunnut vedestä pois.
Kurssilla neliraajahalvaantunut saattoi vaikka pitää onkivapaa hampaissa tai toimia lintutornissa asiantuntijaroolissa, minkä oli aiemmin menettänyt.
Aivoliiton ja ja Suomen metsästäjä- ja kalastajaliiton toteuttamassa vuonna 1997 alkaneessa Mies ja kala -projektissa ratkottiin liikuntarajoitteisten kalastusongelmia. Projektin myötä yhdistyksissä järjestettiin kalastuskerhoja ympäri maata, joista osa kokoontuu yhä tänä päivänä.
Kuva: Pohjoismainen afasiakongressi järjestettiin Euroopan itäisimmällä rajalla Ilomantsissa vuonna 2004. Parinkymmenen hengen kokoontuminen oli ainutlaatuinen, vastaavia ei oltu ennen järjestetty luonnon keskellä. Erityisesti tanskalaiset ihailivat Suomen luonnonrauhaa ja kokoontumisen aikana nähtiin karhun uivan saareen. Vasemmalla liiton toiminnanjohtaja Terttu Elo ja kolmantena vasemmalta järjestöpäällikkö Marika Railila. Aivoliiton arkisto.
Luontotoimintaa toteutettiin myös vuoteen 2019 asti luontokursseilla, joissa oli luonnossa liikkumista ja majoittuminen tapahtui kylpylöissä tai hotelleissa. Liitto toteutti myös yhdistyksille viikkoja luonnossa.