Tuettu keskustelu
Afasia koskettaa aina kaikkia keskusteluun osallistuvia. Tuetussa keskustelussa (SCA) korostetaan keskustelukumppanin merkitystä kommunikoinnin sujumisessa. Keskustelukumppani antaa tuetun keskustelun keinoin afaattiselle henkilölle mahdollisuuden toimia tasavertaisena keskustelijana.
– Tärkeää on, että afaattinen henkilö ottaa myös itse vastuuta keskustelusta niillä keinoin, joita hänellä on käytettävissään, sanoo puheterapeutti Krista Hoffström Aivoliitosta. Hän on käynyt Torontossa tuetun keskustelun eli SCA:n (Supported Conversation for Adults with Aphasia) viisipäiväisen koulutuksen ammattilaisille.
SCA on kanadalaisen tohtori Aura Kaganin kehittämä menetelmä afaattisten henkilöiden kommunikoinnin tueksi. Se on täydentävä, toimintaa tukeva menetelmä, joka keskittyy keskustelukumppanin rooliin, siihen, mitä hän voi tehdä. Tavoitteena on, että afaattinen henkilö osallistuu ja kokee itsensä tasavertaiseksi.
Turhautumisen ja syrjäytymisen ehkäisyä
– Keskustelun tukena hyödynnetään tukisanojen kirjoittamista, eleitä, kuvia ja piirtämistä. Näillä vahvistetaan afaattisen henkilön puheen ymmärtämistä ja luodaan hänelle mahdollisuus osallistua keskusteluun", Krista Hoffström kertoo.
Afasia voi vaikuttaa ihmisen elämään monilla osa-alueilla. Tuetun keskustelun avulla kuntoutujalle tarjotaan keinoja kommunikoida, osallistua, rohkaistua ja ottaa aloite. Afasian tunnustamisen kautta pyritään myös ehkäisemään turhautumista.
– Keskustelukumppani toimii keskustelun apuvälineenä. Hän antaa toiselle mahdollisuuden toimia tasavertaisena keskustelijana. Mutta kyllä myös afaattisen henkilön on otettava vastuu kaksisuuntaisuudesta, Hoffström korostaa.
Puheterapeutti Krista Hoffström käyttämässä tuettua keskustelua Juttu-tupa-ryhmässä.
Menetelmä antaa tukea ja sopii moneen
Toimintaterapeutti AMK Elina Korpinen Validia kuntoutuksesta on käyttänyt tuettua keskustelua työssään vuosikymmenen vaihteesta lähtien. Hän on perehtynyt menetelmään työpaikan sisäisessä koulutuksessa sekä työssä oppimalla.
– Mielestäni menetelmä sopii monenlaisiin työskentelytapoihin. Itse käytän paljon tukisanojen kirjoittamista, piirtämistä sekä kuvakortteja.
Korpisella menetelmä on käytössä kaikissa terapiatilanteissa, jos kuntoutujat siitä vain hyötyvät. Sillä voidaan esimerkiksi tukea kuntoutusjakson alussa tehtävää haastattelua, jossa kartoitetaan ihmisen elämäntilannetta ja tavoitteita jaksolle.
– Toimintaterapiassa harjoittelemme usein arkielämän toimintoja ja niiden suunnittelua. Kuvien ja kirjoitettujen sanojen käyttö helpottaa sitä, auttaa oman toiminnan ohjausta sekä tukee muistia.
Elina Korpinen kertoo, että hänelle itselleen luontevaa on kuvien käyttö.
– Kuntoutujani ovat usein henkilöitä, joilla on sekä kielellisiä, neuropsykologisia että motorisia ongelmia. Kyllä – ei – joku muu -kortit helpottavat ja nopeuttavat vastaamista. On tärkeää tukea sitä keinoa, joka on kuntoutujalle luontaisin.
Lähipiiri mukaan
Tuetun keskustelun menetelmää Korpinen soveltaa sellaisten AVH:n sairastaneiden tai aivovamman saaneiden kuntoutujien kanssa, joilla on ongelmaa puheen tuottamisen tai ymmärtämisen kanssa tai molemmissa. Menetelmän käytöstä hyötyvät myös sellaiset kuntoutujat, joilla on merkittäviä tarkkaavuuden, keskittymisen tai muistin vaikeuksia.
Tärkeää on myös ohjata kuntoutujan lähipiiriä käyttämään tuetun kommunikoinnin keinoja.
Läheskään kaikki kuntoutujat eivät pysty kirjoittamaan kokonaisia sanoja tai lauseita, mutta pystyvät usein kirjoittamaan sanojen ensimmäisiä kirjaimia.
– Tämä helpottaa keskustelun etenemistä. Käytän usein yhdessä kuntoutujan kanssa isoa vihkoa. Kun käytetyt kuvat ja sanat ovat tallessa, asiaan on helppo palata myöhemminkin.
Terapiatilanteessa kynä ja paperia pidetään aina saatavilla. Tavoitteena on, että kuntoutuja alkaa käyttää niitä myös oma-aloitteisesti. Toimintaan liittyvät kuvat auttavat toiminnallisia tilanteita. Esimerkiksi ruuanvalmistuksessa kuvat auttavat hahmottamaan, mitä on tarkoitus tehdä ja mitä raaka-aineita ja välineitä tarvitaan.
Oma elämä paremmin haltuun
Elina Korpinen korostaa, että tuetun keskustelun avulla kuntoutujan omien ajatusten, tavoitteiden ja toiveiden ilmaisu on selvästi helpompaa. Kun hän tulee paremmin kuulluksi ja ymmärretyksi, hänen on mahdollista myös tulla aktiivisemmaksi toimijaksi omassa elämässään. Menetelmän käyttö auttaa myös merkittävästi puheen ymmärtämiseen liittyvissä ongelmissa, joita kuntoutujan on usein vaikeampi itse tunnistaa.
Keskustelun vetäjän on tärkeää olla hyvin rauhallinen ja yrittää olla tekemättä oletuksia siitä, mitä toinen yrittää kertoa.
– Välillä tulee tilanteita, että keskustelijat eivät ymmärrä toisiaan kaikista käytettävistä keinoista huolimatta. Tämä on tärkeää todeta ääneen. Voidaan esimerkiksi sopia, että asiaan palataan seuraavalla kerralla.
Korpinen muistuttaa, että aivoverenkiertohäiriöihin ja aivovammaan liittyy usein aloittamisen ja uusien taitojen omaksumisen vaikeutta. Siksi terapeutin on tärkeää olla aktiivinen tuetun keskustelun keinojen käyttämisessä.
– Oma suhtautuminen asiaan on muutenkin tärkeää. Kommunikointivaikeuksiin liittyy monesti häpeän tunnetta ja vaikkapa kuvien käyttö voi tuntua lapselliselta. Arjen tilanteita harjoitellessa kuntoutuja näkee sen helpottavan sekä kommunikointia että toimintaa, ja sen myötä myös uusien kommunikointitapojen opetteleminen tuntuu helpommalta.
– Kun omien näkemysten ja tarpeiden ilmaiseminen helpottuu ja ihminen kokee tulleensa kuulluksi, myös mielialassa ja itsetunnossa tapahtuu merkittävää kohentumista. Yleinen aktiivisuus ja aloitteellisuus lisääntyvät myös ja elämä tuntuu enemmän omalta.
- Teksti: Virve Airola
- Kuva: Pirjo Laine
Ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 3/2016.
