Skidin tarina

12-vuotias Skidi harrastaa parkouria. Hän pitää harrastuksestaan kovasti, mutta kokee jäävänsä usein ryhmässä ulkopuoliseksi kielellisten vaikeuksien vuoksi.

Skidi ei ole aiemmin osallistunut nuorten harrastustoimintaan ja parkour on hänen ihka ensimmäinen harrastuksensa. Päiväkodissa ja alakoulussa Skidin on ollut helpompi osallistua ohjattuun liikuntaan, sillä ohjaaja on käyttänyt esteettömän viestinnän keinoja, kuten kuvia, tukiviittomia ja piirtämistä. Ohjeistus on toistettu useaan kertaan, ja ohjaaja on ottanut huomioon Skidin tavan ilmaista kiinnostustaan.

Turvallisesta ja leikinomaisesta liikunnasta siirtyminen mukaan nuorille suunnattuun harrastustoimintaan on ollut Skidille jännittävää. Ryhmä on melko vauhdikas, ja tilanteet muuttuvat nopeasti. Skidillä on vaikeuksia ymmärtää ohjaajan antamia ohjeita, sillä ohjaaja käyttää käsitteitä, joita Skidi ei ymmärrä. Skidi toimii myös usein eri tavalla kuin on ohjeistettu ja turhautuu kun häntä pyydetään sivuun odottamaan ohjeistuksen kertausta. Skidi ei mielellään osallistu yhteiseen keskusteluun vaan vetäytyy pois vuorovaikutustilanteista.

Skidin vahvuutena on hänen visuaaliset päättelytaitonsa. Hän hyötyy siitä, kun ohjaaja näyttää mallia, jakaa harjoitteet pienempiin osiin ja antaa ohjeet yksi kerrallaan. Haasteista huolimatta Skidi yrittää aina parhaansa ja kokeilee rohkeasti erilaisia temppuja. Ohjaaja huomaa, ettei Skidi luovuta helpolla vaan saadessaan riittävän tuen hän suoriutuu tempuista erinomaisesti. Muiden päästessä vauhtiin ohjaaja käy vielä Skidin kanssa liikkeet läpi hitaasti ja näyttää mallia muutaman kerran. Ohjaaja on keskustellut Skidin haasteista vanhempien kanssa jo ennen ryhmän alkua, joten hän tietää mikä toimii juuri Skidin kohdalla sekä osaa korostaa hänen vahvuuksiaan. Joka kerta Skidin on helpompi osallistua toimintaan ja kokea liikunnan iloa!