Työ itsessään ei suinkaan aina ole se työntekijää kuormittava juttu – työskentelyolosuhteet sen sijaan ovat. Miten aivojen hyvinvointia voisi suomalaisilla työpaikoilla kohentaa? Mikä auttaisi työntekijää jaksamaan?
Meillä Suomessa työpaikoilla pannaan paljon painoa fyysisen aivoterveyden turvaamiselle. Esimerkiksi rakennustyömailla turvavälineet ovat yleensä jämptisti kunnossa, kypärien käytöstä huolehditaan ja työntekijät suojataan liuottimilta sekä muilta kemikaaleilta.
Mutta kun tulee kyse henkisestä aivoterveydestä, asiat ovatkin usein toisin.
– Haastaisin suomalaiset työyhteisöt miettimään, miksi meille on ylipäätään niin vaikeaa puhua aivoterveellisestä ja -turvallisesta työstä. Miksi sen ylläpitämiseksi ei käytetä vastaavia summia kuin fyysisen aivoterveyden suojelemiseen, kysyy aivotutkija, professori Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.
Työsuojelua myös aivojen henkistä kuormitusta vastaan
Aivoterveellinen työyhteisö on käsite, johon tarvittaisiin Huotilaisen mukaan nykyistä runsaampaa panostusta suomalaisilla työpaikolla. Ensinnäkin puutetta on kunnollisesta, ajantasaisesta tiedosta siitä, mitä aivojen hyvinvointi on ja miten sitä voitaisiin työpaikoilla kohentaa.
– Olipa kyse keskeytyksistä, ylitöistä, keskittymiskykyä hajottavasta multitaskauksesta tai vaikkapa melusta ja hälystä, niiden kartoittamiseen ja vähentämiseen tarvitaan yksityiskohtaisempaa, tutkimukseen perustuvaa ja kullekin työpaikalle soveltuvaa tietoa.
Aivot tarvitsevat suojelua haittatekijöitä vastaan, ja työpaikoilla olisi myös lohkaistava tarpeeksi iso osa työajasta haittojen vähentämiseen.
– Näinhän tehdään esimerkiksi tehdastyössä: työntekijät saavat käyttää työajastaan tietyn ajan työsuojelukursseihin tai siihen, että varautuvat ennen töiden aloittamista erilaisin suojavälinein työn fyysisiä riskejä vastaan. Miksei näin voisi tapahtua myös esimerkiksi tietotyötä tekevien työpaikoilla?
Huotilaisen mukaan useilla työpaikoilla on vallalla mentaliteetti, jonka mukaan aivojen hyvinvoinnista ei jakseta välittää.
– Aika usein ajatellaan, että antaa aivojen vain koettaa pärjätä siinä työympäristössä, missä on ennenkin mukamas pärjätty. Ikään kuin aivojen kuormitustekijöillä ei olisi väliä.
Työ itsessään ei aina kuormita – olosuhteet kylläkin
Minna Huotilainen on tutkinut työelämän kuormitustekijöitä henkisen aivoterveyden näkökulmasta. Hän on tutkimuksissaan perehtynyt erityisesti opettajantyöhön, ja siksi hän ottaa tässä esimerkin koulumaailmasta.
– Aika harvoin itse opetustyö on opettajille se kuormittava tekijä. Opettajantyön kuormitustekijät syntyvät sen sijaan työolosuhteista, kuten siitä, millä tavalla työ on järjestetty tai millaisia välineitä heillä on –tai ei ole– käytössään.
– Moni opettaja rakastaa opettamista, mutta kokee, että työskentelyolosuhteet eivät ole kohdallaan: meluhaitat, epäselvät vastuut, jatkuvat keskeytykset, hankalakäyttöiset tietohallinto-ohjelmat tai ylenmääräiset kirjaamisvelvollisuudet syövät aikaa ja voimia opetustyöltä. Se kuormittaa opettajien aivoja ja ylipäätään jaksamista.
Professori peräänkuuluttaa työpaikoilla omaehtoista halua muuttaa työntekemisen totuttuja kuvioita.
– Koronapandemia oli tässä mielessä silmiä avaavaa aikaa. Työpaikoilla huomattiin etätyön myötä, että hei, tätä työtähän voisi muokata ja meidän työnkuvaamme tarkastella uudestaan myös henkisen aivoterveyden kannalta. Ei ole pakko jumittua vanhaan, vaan on mahdollista soveltaa ja kokeilla jotakin uutta.
Aivot kaipaavat lepoa myös työnteon lomassa
Miten henkistä aivoterveyttä sitten voisi työpaikoilla vaalia? Kuinka esimerkiksi hälyä ja toistuvia keskeytyksiä voisi minimoida?
– Ensiksikin kannattaisi katsoa, mihin nykyiset työtilat juuri meidän työpaikallamme taipuisivat. Esimerkiksi avotoimistossa ei heti kannata torpata uusia ideoita ajattelemalla, että ”nämä tilat nyt ovat mitä ovat, ei niille voi mitään tehdä”.
– Melua voi vaimentaa erilaisin sermein tai verhoin sekä suurin viherkasvein. Keskeytyksistä kannattaa puhua työpalavereissa ja sopia säännöistä, joilla vähennetään esimerkiksi satunnaisia käyntejä toisen työpisteellä.
Aivot kaipaavat työpäivän aikana myös lepoa ja virkistystä, Huotilainen muistuttaa. Hän kannustaa työpaikkoja panostamaan kahvihuoneiden ja taukotilojen viihtyisyyteen.
– Jo muutama minuutti palauttavaa toimintaa hoitaa aivoterveyttä. Miellyttävät värit ja taukopaikan kiva sisustus auttavat jo pitkälle, mutta mikä estää työnantajaa tarjoamasta taukojen ajaksi työntekijöilleen myös esimerkiksi musiikin suoratoistokuuntelumahdollisuutta, äänikirjapalvelua, jumppakeppejä ja puolapuita.
– Jos ajatellaan pelkästään työn tuottavuutta, panostuksilla henkisen aivoterveyden huoltoon olisi siihen tällaisilla konsteilla yllättävän iso vaikutus. Kun aivot saavat levätä työpäivän aikana edes hetken, ne jaksavat taas vähän paremmin.
Teksti: Essi Kähkönen
Kuva: Mostphotos
