Etenkin merkittävä ylipaino aiheuttaa reseptorikatoa aivoissa. Yllättävät tutkimustulokset välittäjäaineiden, niitä sitovien reseptoreiden sekä merkittävän lihavuuden välisestä yhteydestä hätkähdyttävät. Mutta mikä avuksi, jos syöminen karkaa käsistä?
Kun nälkä ei lähde syömällä ja kehoa kuormittaa merkittävä määrä ylipainoa, on aivoissakin jo havaittavissa muutoksia. Turun PET-keskuksessa on tehty hätkähdyttäviä löytöjä selvästi ylipainoisten ihmisten aivoista, ja tutkimusten tulokset puhuvat selvää kieltä: lihominen aiheuttaa häiriöitä aivoissa.
– Merkittävästi ylipainoisilla aivojen kyky aistia kylläisyyttä ja säädellä syömistä on heikentynyt, toteaa Turun PET-keskuksen aineenvaihduntatutkimuksen professori ja TYKS:n endokrinologian ylilääkäri Pirjo Nuutila.
Ruokailu lisää varsin nopeasti monien hormonien ja tiettyjen välittäjäaineiden määrää veressä.
– Aivoissa nämä aineet sitoutuvat tiettyihin reseptoreihin, ja viesti siitä, että ruokaa on saatu, välittyy tajuntaan.
Vaikeasti ylipainoisten kohdalla tällaisia reseptoreita on kuitenkin vähemmän kuin normaalipainoisilla.
– Tässä voi olla selitys sille, että ylipainoiset jatkavat syömistä, kunnes ruokaa on syöty liikaa. Seurauksena on yhä paheneva lihomiskierre.
Reseptorikato vie syömisestä mielihyvää
Moni ylipainoinen hakee ruoasta paitsi ravintoa, myös mielihyvää – ja kun ruokaa on saatava enemmän kuin sitä tarvitsisi, syntyy usein ahmimisen kierre. Ahmimisella ja ylensyönnillä koetetaan saada lohtua ja turvaa.
Tarpeeksi ajoissa aivoissa kehittyvä kylläisyydentunne oletettavastikin vähentäisi ahmimisen tarvetta.
– Mutta sitä, minkä vuoksi merkittävästi ylipainoisilla on vähemmän näitä kylläisyysreseptoreita aivoissaan, emme vielä tarkalleen tiedä, professori huomauttaa.
Positiivista kuitenkin on, että lihavuusleikkaus ja sen seurauksena pudonnut paino korjasi reseptoritiheyttä puolen vuoden kuluttua leikkauksesta.
– Tutkimukset viittavat toisin sanoen siihen, että merkittävässä ylipainossa lihavuusleikkaus on tehokas hoitomuoto. Se näyttää muuntavan myös aivojen toimintaa laihtumista edesauttavaan ja painonhallintaa ylläpitävään suuntaan.
Ylipainoinenko aivojensa vietävissä?
Mutta onko lihava ihminen sitten automaattisesti aivojensa vanki? Onko elintavoilla mitään väliä, jos ylipainoisen aivot eivät reseptorivajeen vuoksi pysty viestimään ajoissa kylläisyydentunteesta?
– Keinoja painonhallintaan kyllä löytyy! Nuutila lohduttaa.
Ylipainoisen kannattaa ensinnäkin muistaa syödä pieniä annoksia riittävän usein.
– Tälle neuvolle on vankka tieteellinen selitys: Jos syö liian harvoin, elimistö tulkitsee, että ruoasta on pula – ja menee säästöliekille. Silloin perusaineenvaihdunta hidastuu, ja keho ottaa jokaisesta ruokailukerrasta irti kaiken minkä saa.
– Mutta kun pieniä ja vähäkalorisia aterioita syödään vaikkapa viisi kertaa päivässä, aineenvaihdunta pysyy terhakkaana, ja paino alkaa alentua.
Myös liikunta on avainroolissa painonhallitsijan arjessa. Liikkuminen itsessään ei pudota painoa tarpeeksi, mutta liikunnan terveysvaikutukset ovat kiistattomat.
– Vaaka ei kerro aina koko totuutta. Liikunta on omiaan vähentämään haitallisen sisäelinrasvan määrää ja pienentämään ylipainosta johtuvien sairauksien riskiä.
Sekretiini-hormoni aktivoi ruskean rasvan
Turun PET-keskuksen tutkimukset antavat samalla osviittaa tulevaisuuden lääketieteellisistä keinoista auttaa merkittävästi lihavia. Yksi mahdollisuus on sekretiini-niminen hormoni.
– Kun koehenkilöille annettiin sekretiini-nimistä suolistohormonia, heidän kykynsä aistia kylläisyyttä parani. Havaitsimme, että sekretiinin anto verenkiertoon lisäsi kaulan alueen ruskean rasvan aktiivisuutta ja pidensi tutkimuksen jälkeen syödyn aterian synnyttämää kylläisyyttä, Nuutila kertoo.
Ruskea rasva on aktiivista rasvakudosta, jossa on enemmän verisuonia ja vilkkaampi aineenvaihdunta kuin valkoisessa rasvakudoksessa.
– Ruskea rasva kykenee tuottamaan lämpöä ja kuluttamaan energiaa sen sijaan, että se varastoisi sitä. Aktiivisesti toimivaa ruskeaa rasvaa on todennäköisesti enemmän normaalipainoisilla kuin ylipainoisilla.
