Työyksinäisyys voi nakertaa etätöitä tekevän tai yksinyrittäjän terveyttä ja henkistä hyvinvointia. Mutta yksinäisyyttä voi potea myös työpaikalla, muiden työntekijöiden ympäröimänä. Mikä avuksi työyksinäisyyteen?
Etätyössä tai yksinyrittäjänä – kaikilla työelämässä olevilla ei ole ympärillään työyhteisöä. Kun jatkuva yhteys työkavereihin puuttuu, saattaa työntekijästä tuntua yksinäiseltä.
Mistä työyksinäisyyden tunne kumpuaa, ja miksi ihmisellä on tarve tehdä työtä muiden ympäröimänä – mitä siitä saamme?
”Ihminen on laumaolento ja siksi meillä on luontainen, evoluutiomme alkuajoilta kumpuava tarve kuulua johonkin yhteisöön. Ammoin yksin oleminen on tarkoittanut hengenvaaraa, ja siksi yhteen kerääntynyt ihmisjoukko on kehittänyt yhdessä tapoja suojautua ja toimia vaaroja vastaan”, kertoo Work to Belong -ohjelmavastaava Silva Saulio yksinäisyyttä vastaan työskentelevästä HelsinkiMissio-järjestöstä.
Tähän yhdessä tekemisen tarpeeseen pohjautuvat myös nykypäivän työyhteisöt: on luontevaa suunnitella ja tehdä työtä porukassa, kehitellä yhteisöllisesti erilaisia ongelmanratkaisumalleja ja ponnistella yhteisten päämäärien eteen.
”Työyksinäisyyttä potevalta puuttuu yhdessä tekemisestä kumpuava merkityksellisyyden tunne. Hän ei voi jakaa toisten kanssa niitä työhön liittyviä tunteita, joita syntyy esimerkiksi silloin, kun työntekijät kokevat saavuttaneensa jotakin, onnistuneensa tavoitteissaan tai epäonnistuneet ja pettyneet.”
Yksinäisyyttä voi tuntea myös työpaikalla
Työelämän yksinäisyys -barometri vuodelta 2022 kertoo, että työyksinäisyyttä eivät pelkästään pode esimerkiksi yksinyrittäjät tai etätyötä tekevät. Myös työyhteisöissä on ihmisiä, jotka muiden keskellä työskennellessään tuntevat itsensä yksinäiseksi.
”Pitkittynyttä yksinäisyyttä kokee työyhteisössään noin 9 % suomalaisista. Luku on hieman pienempi kuin etätyötä tekevillä, joista 12 % kokee olevansa työyksinäisiä. Niiden, jotka tekevät niin sanottua hybridityötä eli ovat osan ajasta etänä ja osin työpaikalla, prosenttiluku on 8.”
Barometrin tulokset kertovat Saulion mukaan sen, että me ihmiset tarvitsemme toisiamme myös työpaikoilla. Mutta jos työpaikan ilmapiiri on heikko, sosiaalisen yhdessäolon tarve ei tyydyty.
”Työyksinäisyys voi johtua esimerkiksi sosiaalisesta ulossulkemisesta. Se tarkoittaa sitä, että joku työntekijä tehdään työpaikalla näkymättömäksi ja hänet torjutaan. Hänelle ei kenties puhuta, hänet ohitetaan ja häntä ei katsota silmiin. Hänen mielipidettään ei kysytä eikä häntä esimerkiksi pyydetä lounaalle muiden mukana.”
Tällainen ulossulkeminen on usein tahallista eli suoranaista työpaikkakiusaamista, mutta Saulion mukaan se voi olla myös tahatonta.
”Jokaisella työpaikalla olisikin tarpeen miettiä, millainen meidän työyhteisömme on. Ottaako se jokaisen työntekijän osaksi yhteisöä – huomioidaanko jokaisen panos?”.
Kuka on työyksinäinen?
Ulkopuolisuuden tunne kohtaa herkästi etenkin uutta työntekijää ja alle kolmikymppisiä työntekijöitä.
”Uuden kasvon ottaminen osaksi työyhteisöä on työpaikalla ihan jokaisen velvollisuus. Pitää katsoa yli kuppikuntarajojen ja miettiä, miten itse toivoisi itseään kohdeltavan, jos olisi tulokkaan asemassa.”
Yksinkertaisetkin huomionosoitukset auttavat tulokasta tai ujoa ja vetäytyvää työntekijää pääsemään osaksi työhteisöä. Me-henkeä kohentavat esimerkiksi toiselle suunnatut kysymykset ”Hei mitä sulle kuuluu?” tai ”Miten sä kommentoisit tätä meidän viimeisintä raporttia?”.
Työyksinäisyys on myös aivoterveysriski
Etätyötä tekevälle tai yksinyrittäjälle työyhteisön puute voi olla pitkäaikainenkin rasite. Ilman työyhteisössä tapahtuvaa vuorovaikutusta luovuus tai työteho voivat kärsiä, ja työntekijä kokee kenties olevansa yksinäinen muulloinkin kuin vain työaikanaan.
”Yksinäisyyden tunne on aina subjektiivinen kokemus, ja jos työyhteisö puttuu, kannattaa yhteisöllisyyttä hakea esimerkiksi harastusten parista, ystäviltä tai vaikkapa vapaaehtoistyöstä. Kokemastaan työyksinäisyydestä kannattaisi hakeutua puhumaan työnohjaajalle tai mentorille.”
Ylipäätään puhuminen toiselle ihmiselle auttaa. Se lievittää yksinäisyydestä aiheutuvia lieveilmiöitä.
”Tutkimuksista tiedämme, että yksinäisyys on terveysriski. Yksinäisyyden tunne synnyttää pitkään jatkuessaan kroonisen stressitilan, jossa elimistö jää ikään kuin pysyvästi hälytystilaan”, Saulio toteaa.
Stressissä elimistö erittää liikaa etenkin noradrenaliinia ja kortisolia – hormoneja, jotka ylläpitävät valppautta ja vireystilaa. Kun keho ei pysty riittävästi rauhoittumaan, päädytään kiertämään haitallisen stressin kehää. Alituisessa hälytystilassa olevassa elimistössä esimerkiksi verenpaine kohoaa. Muun muassa sydän- ja aivoinfarktin riski kasvaa.
Etsi vertaistukea – työstä yksinäisyyden syitä
Mistä apua työyksinäisyyteen esimerkiksi sellaiselle, joka työskentelee pääosin omissa oloissaan? Silva Saulio kehottaa aktiivisesti etsimään sosiaalisesta mediasta samankaltaisissa työolosuhteissa työskenteleviä ihmisiä ja olemaan heihin yhteyksissä.
”Toimisiko yksinyrittäjälle tai pääosin etätyötä tekevälle sellainen ratkaisu, jossa työtilat olisivat saman katon alla ja josta yksin työskentelevä voisi vuokrata oman työhuoneen?”
Yksin työskentelevä joutuu Saulion mukaan näkemään enemmän vaivaa hankkiakseen itselleen sitä työstä saatavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota yhteisöissä työskentelevät kartuttavat päivittäin.
”Mutta vaivannäkö kyllä kannattaa. Jos työnkuva on sellainen, että esimerkiksi tietokoneen kanssa voi hakeutua neljän seinän sisältä vähäksi aikaa vaikkapa kahvilaan tekemään töitä, auttaa sekin – ympärillä kun on silloin muita ihmisiä.”
Yksinäisyyden tunteen työstäminen auttaa Saulion mukaan ymämärtämään syitä, joista tunne kumpuaa. Ymmärtämisen kautta taas voi auttaa itseään.
”HelsinkiMissio on julkaissut työkirjan, jolla yksinäinen voi työstää yksinäisyyttään. Se sopii myös työyksinäisyyden pohdiskelemiseen. Voit ladata työkirjan maksutta omalle konellesi:”
Ota rohkeasti puheeksi työpaikalla
Työyhteisöjä on monenlaisia, eikä työyksinäisyyttä muiden keskellä poteva aina uskalla tuntemuksiaan esiin. Pelko joutua syrjityksi ja kiusatuksi estää usein puheeksi ottamisen.
”Mutta jos vain mahdollista, voisi työyksinäisyydestään puhua edes yhdelle kollegalle. Myös työterveyshuolto on paikka, josta löytyy ihmisiä, jotka välittävät”, Saulio huomauttaa.
Miten sitten puhua niinkin arasta asia kuin siitä, että kokee olevansa ulkopuolinen ja tuntevansa yksinäisyyttä työpaikallaan?
”Ehdottaisin, että asia sanoittaisi juuri niin kuin se on: voi esimerkiksi todeta, että ”musta tuntuu, että mä en kuulu tähän yhteisöön” tai ”mulla on täällä yksinäinen olo” ja ”se mitä mä tunnen, heikentää mun työsuoritusta ja keskittymiskykyä”.
Kannattaa edetä toiveiden kautta: ”mä toivoisin, että meillä olisi enemmän yhteisiä vapaa-ajan hetkiä, jonkinlaisia after workkeja tai uudenlaisia tapoja tutustua toisiimme – perustettaisiin vaikka työpaikan lenkkikerho”.
Tärkeintä Saulion mukaan olisi, ettei työyksinäisyyttä poteva jäisi tuntemuksiensa kanssa aivan yksin.
”Työpaikalla on yleensä myös luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu, jonka velvollisuutena on pitää työntekijöiden puolta – myös henkistä hyvinvointia koskevissa asioissa. Jos olet työyksinäinen, puhu asiasta ainakin hänelle.”
Lähteinä: Silva Saulion haastattelu, Aivoliiton artikkeli pitkittyneestä stressistä sekä Työelämän yksinäisyys 2022 -barometri
