Ilman tunteita emme kykenisi pelkäämään, rakastamaan tai suuttumaan. Mutta miten tunteet ohjaavat arkeamme ja valintojamme, ja olemmeko täysin tunteidemme vietävissä? Entä mikä rooli on älyllä ja järjenkäytöllä?
”Miltä tuntuu pehmeä kesäsade poskella? Miltä tuoksuu vastasyntyneen vauvan päälaki? Tai miltä tuntuu ylipäätään olla olemassa? Kaikkeen mitä teemme tai havaitsemme, liittyy omanlaisensa kokemus. Se on ommeltu inhimillisyyteen niin tiukoilla pistoilla, että emme pääse siitä eroon milloinkaan.”
Näin kauniisti kirjoittaa aivotutkija, Turun yliopiston professori Lauri Nummenmaa tunteista ja tunnekokemusten synnystä teoksessaan Tunnekartasto – Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä. Hän toteaa, että tunteet ovat erottamaton osa ihmisyyttä, mutta samalla ne ovat ihmiselämän suurimpia mysteereitä.
”Tunteet saavat meidät rakastumaan, nauramaan ja uppoutumaan nautintoihin, mutta ne voivat myös lamaannuttaa mielen ja lietsoa vihaa ja epäluottamusta ihmisten välille. Tunteet hallitsevat ihmiselämää. Ne ohjailevat parinvalintaamme, herättävät meissä halun auttaa ja säätelevät moraaliamme”, professori luonnehtii.
Tunteet voidaan paikantaa
Mutta mistä tunteemme oikeastaan saavat alkunsa? Missä ne asuvat?
Nummenmaa kertoo, että jo toissavuosisadalla opittiin, että aivojen otsalohkon vaurioituminen heikentää itsehillintäkykyä ja impulssikontrollia. Vähän myöhemmin selvisi, että tuo osa aivoista liittyy tunteisiin.
”Jos koe-eläimiltä poistetaan otsalohko, ne muuttuvat vailla hallintaa oleviksi tunnekimpuiksi. Tällaiset eläimet saattavat raivostua silmittömästi vaikka elottomalle esineelle.”
Tunteet syntyvät paitsi tietyissä osissa aivoja, ne syntyvät aina myös jostakin – vaikka itse emme aina ymmärrä, mistä.
”Syvällä aivoissa sijaitseva mantelitumake toimii aivojen tunneanturina ja seuloo ympäristöstä jatkuvasti vaarallisia tai hyödyllisiä tapahtumia. Tumakkeen toiminta kiihtyy, kun nenäämme leijailee kahvilasta vastapaistettujen keksien tuoksu tai kun palohälytys säpsäyttää kesken kiireisen työpäivän.”
Professori kertoo, että tunteet reagoivat säännönmukaisesti tiettyihin asioihin.
”Valpastumme, jos kuulemme ulkoa kovan paukahduksen, podemme inhoa, kun näemme kihiseviä syöpäläisiä kuhisevan eläimenraadon, tai sydämemme alkaa pamppailla, kun vilkaisemme uutta ihastustamme.”
Tunteista on meille siis selvästi hyötyä. Sen vuoksi ne ovat säilyneet niin muuttumattomina vuosituhannesta toiseen.
”Tunteet ovat yksilöstä toiseen hämmästyttävän samanlaisia sekä kokemuksen, kehon että aivojen tasolla. Toki oppiminen ja elämänhistoria vaikuttavat siihen, mikä tunteita aiheuttaa, mutta aivojen rakenne asettaa varsinaisille tunteille tiukat rajat”, Nummenmaa kirjoittaa.
Tunteet muovautuvat
Olemmeko sitten täysin tunteidemme vietävissä? Ovatko tunteemme refleksien kaltaisia ja kerrasta toiseen samanlaisina toistuvia reaktioita? Eivät, vastaa aivotutkija.
”Tunteet ovat reflekseistä poiketen monella tapaa paljon mukautuvaisempia, ja niiden voimakkuus riippuu ympäristöstä ja yksilön sisäisestä tilasta.”
Ajatellaanpa henkilöä, joka rakastaa suklaata. Nälkäisenä tai alakuloisena suklaa houkuttaa, ja jo ajatus suklaapatukan mausta saa suun vettymään. Mutta kun sama henkilö on vatsataudissa, suklaan ajatteleminen vääntää vatsaa.
Muovautuvuus koskee Nummenmaan mukaan nimenomaan ”suuria” tunneasioita. Esimerkiksi juuri ruokaan, mutta myös seksiin ja lisääntymiseen, yhteisön yhteenkuuluvuuteen tai vaikkapa omaan tai perheemme turvallisuudentunteeseen liittyvät tilanteet synnyttävät meissä tunteita, joita ihmislajin on ollut kyettävä muovaamaan säilyäksemme lajina.
”Tunteet ovat valmiita sopeutumisohjelmia, joiden mekanismit ovat ihmisestä ja kulttuurista toiseen samanlaisia. Mutta niiden toiminta hienosäädetään vasta oppimisen ja kokemuksen kautta.”
Järki vastaan tunteet?
Mitä sitten tapahtui älylle, vapaalle tahdolle ja sille kuuluisalle maalaisjärjelle? Kyllä nekin mukana kulkevat – ja osallistuvat tunteiden rinnalla moniin päätöksimme, Lauri Nummenmaa toteaa.
”Tunteet suuntaavat meidät nykyhetkeen, rationaalinen ajattelu puolestaan tulevaisuuteen. Sanotaan, että ihmisen tekee yhden päivän aikana 35 000 päätöstä. Vaikka kukaan ei ole väitettä oikeasti tutkinut, tuhansien tai edes satojen päätösten tekeminen olisi kuormittavaa tietoiselle toiminnanohjauksellemme. Emme pysty käsittelemään tai vertailemaan mielessämme kuin muutamaa asiaa kerrallaan”, professori muistuttaa.
Päätöksenteossa tunteet ovat siten iso apu.
”Ne pystyvät jo sekunnin sadasosassa arvioimaan, onko ympärillämme vaaroja vai nautintoja tai kenties ystäviä tai vihollisia. Tunteet myös ohjaavat asioiden tallentumista muistiin”, professori tarkentaa.
Järki ja tunteet pystyvät Nummenmaan mukaan keskustelemaan toistensa kanssa.
”Voimme useimmiten nimetä tunnetilamme, esimerkiksi innostuksen, ja pystymme säätelemään ja jopa synnyttämään tunteita jonkin verran. Voimme esimerkiksi jännittävän kirjan avulla kehittää aivoissa ja kehossa samanlaisen tunnereaktion kuin kävellessämme kaupungin pimeillä kujilla”, Nummenmaa havainnollistaa.
Yhteispelillä menestykseen
Äly ja järjenkäyttö ovat ihmislajille tyypillisiä ominaisuuksia. Professori huomauttaa, että pelkillä tunteilla ihminen ei olisi oppinut viljelemään maata tai kehittämään matkapuhelimia.
”Korkeammat kognitiiviset toimintomme, joita myös järjeksi kutsutaan, ovat usein olennaisempia nykyihmisen menestymiselle. Järki voi auttaa meitä sopeutumaan paljon moninaisempiin ympäristöihin kuin tunteet.”
Mutta ehkä vieläkin olennaisempaa ihmisen jokapäiväiselle elämälle ja arjen tasapainolle on älyn, järjen ja tunteiden yhteispeli. Näin viisaasti asian summaa professori Lauri Nummenmaa:
”Emme voi koskaan hallita tunteitamme täydellisesti, mutta voimme ottaa ne tietoisen tarkastelun kohteeksi ja koettaa hillitä niitä.”
Artikkelin lähteenä: Lauri Nummenmaan teos Tunnekartasto / Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä. Tammi 2019.
