Parasta aivoterveyden edistämistä on ottaa elämä sopivan rennosti. Kansallinen aivoterveysohjelma nostaakin esiin muun muassa levon ja ilon merkitystä.
Mitä kaikkea on aivoterveys?
Neurologian erikoislääkäri Kaisa Hartikainen toivoo, että käsite voisi tulevaisuudessa olla yhtä tuttu ja selkeä kuin termi sydänterveys.
– Lähes jokainen mieltää, että sydänterveys tarkoittaa laajasti koko verenkiertoelimistön hyvinvointia ja että sydänterveyttä voi edistää hyvin monenlaisin tavoin. Yhtä kokonaisvaltaisesti voisimme ajatella aivoterveydestä.
Aihe toivottavasti tulee suurelle yleisölle yhä tutummaksi, kun kansallinen aivoterveysohjelma julkaistaan loppuvuoden aikana. Ohjelman valmistelua koordinoi Aivoliitto yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Kaisa Hartikainen on toiminut ohjelmaa valmistelevassa monitieteellisessä asiantuntijaryhmässä.
– Aivoterveys on siis paljon muutakin kuin varsinaisten aivosairauksien poissaoloa tai niiden hoitamista. Ja toisaalta, vaikka ihmisellä olisi jokin aivosairaus, hän voi edelleen tehdä paljon aivoterveytensä hyväksi, Kaisa Hartikainen määrittelee.
Aivoterveyteen liittyy myös ihmisen oma kokemus hyvinvoinnistaan. Kun aivot voivat hyvin, ne suoriutuvat vaativistakin tehtävistään. Tällöin ihminen selviytyy oman elämänsä haasteista. Hän pystyy luovuuteen ja tunteidensa säätelyyn.
– Tiedonkäsittely ja oman toiminnan ohjaaminen ovat niin ikään aivoterveyttä. Näiden merkitys korostuu nykypäivän informaatiotulvassa.
Aivoergonomiaa työelämään
Aivoterveyden edistäminen on yhtä monitahoinen asia. Kansallinen aivoterveysohjelma listaa useita konkreettisia tekoja, joiden avulla aivoterveyttä on mahdollista lisätä. Yhteiskunnan ja poliittisten päätösten tasolla on tehtävissä paljon.
– Erilaiset julkiset digitaaliset palvelut tulisi suunnitella sellaisiksi, etteivät aivoterveyden haasteet estä niiden käyttämistä. Eivätkä kansalaisten välttämättömät palvelut myöskään saa olla niin hankalia, että ne kuormittavat aivoja entisestään.
Kaisa Hartikainen kertoo, että jopa julkisten rakennusten suunnittelussa aivot on mahdollista huomioida.
– Aivoterveellinen tila on selkeä ja miellyttävä. Äänimaisema, valaistus ja myös rakennusmateriaalit ovat rauhoittavia ja helpottavat hahmottamista. Haittaava tekijä voi joskus olla jotakin yllättävää: vaikkapa viereisestä aaltopeltikatosta heijastuvat auringonsäteet saattavat häiritä lasten keskittymistä koululuokassa.
Työelämässä on mahdollista edistää niin kutsuttua aivoergonomiaa samalla tavoin kuin jo on totuttu miettimään työn fyysistä kuormittavuutta. Tämä tarkoittaa Kaisa Hartikaisen mukaan esimerkiksi sitä, etteivät työssä käytettävät tietojärjestelmät rasita aivoja liialla tai turhalla informaatiolla.
– Myös tunteet tulisi ottaa huomioon työelämässä. Me ihmiset emme ole robotteja, joten tunteet näkyvät väistämättä myös työpaikalla.
Armoa itselle
Jokainen yksilö pystyy niin ikään tekemään paljon isoja ja pieniä asioita oman aivoterveytensä hyväksi. Kaisa Hartikaisen mukaan aivoterveysohjelman viesti yksittäisille kansalaisille on kuitenkin ennen kaikkea rohkaiseva – tarkoituksena ei suinkaan ole listata ryppyotsaisesti lukuisia välttämättömiä elämäntapamuutoksia.
– Ohjelma korostaa erityisesti levon ja palautumisen merkitystä. Virkeänä ja levänneenä jaksaa sitten paremmin tehdä muitakin terveellisiä valintoja ja lykätä välittömän mielihyvän tavoittelemista. Mahtava puoli aivoterveellisissä tottumuksissahan on, että ne edistävät myös sydänterveyttä ja ylipäänsä kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Esimerkiksi liikunnan harrastamisessa voi Kaisa Hartikaisen mukaan itse asiassa ajoittain olla aivoterveellisin valinta antaa itselle hieman armoa. Kovin stressaantuneena saattaa olla parempi jäädä sohvalle katsomaan teeveetä kuin pakottaa itsensä vastentahtoisesti rankan liikunnan pariin.
– Meidän kannattaa kuunnella aivojemme viestejä. Ne kertovat meille, milloin lepo on tarpeen. Itseä ei siis pidä soimata liikaa tai pakottaa jatkuvaan suorittamiseen yli voimavarojen.
Kansallisen aivoterveysohjelman valmistelua on ohjannut vaikuttavuusperusteisuus eli se on lähtenyt liikkeelle mitattavista tavoitteista. Ohjelman tuloksellisuutta tarkastellaan yhteiskunnan ja yhteisöjen lisäksi yksilötasolla.
– Perinteiset yksilötason mittarit liittyvät vaikkapa aivosairauksien hoidon ja kuntouttamisen seurantaan. Mutta lisäksi meillä voisi olla vaikkapa uudenlaisia kyselypattereita, joiden avulla ihmisten omaa, koettua aivoterveyttä olisi mahdollista selvittää, Kaisa Hartikainen pohtii.
Hän kertoo odottavansa, että aivoterveysohjelman julkistaminen herättää paljon myönteistä julkisuutta.
- Teksti: Mari Vehmanen
- Kuva: Mostphotos
