Aivojen kuormituksen ja levon välisen tasapainon etsimistä, oireiden tunnistamista ja tasavertaista yhteyttä muiden kanssa. Näitä asioita opetellaan Keho ja mieli -kurssilla Turussa.
Aivoverenkiertohäiriön jälkeen sekä fyysinen että psyykkinen kuormitus voi väsyttää herkemmin. Jokaisen askeleen ottaminen voi vaatia suurempaa ponnistelua kuin ennen tai keskittymistä vaativat tehtävät uuvuttaa. Palautumisen merkitys kasvaakin aivoverenkiertohäiriön jälkeen.
– Kuormittumiseen ja ylivirittymisen liittyviä merkkejä kehossa olisi hyvä tunnistaa ja saada työkaluja niiden tasapainottamiseen. Arkeen voi esimerkiksi löytää mikrotaukoja, kertoo Keho ja mieli -kurssin fysioterapeutti Tove Simolin.
Keho on voinut muuttua sairastumisen myötä, joten kurssilla saa tukea kehon oireiden ymmärtämiseen toiminnallisten harjoitusten kautta. Myös herkästi piilossa olevia kognitiivisia oireita olisi tärkeää tunnistaa, jotta niihin voi löytää apukeinoja omia vahvuuksia hyödyntämällä.
Simolinin mukaan sekä sairastuneet että läheiset voivat välillä määritellä liikaa asioita sairauden kautta. Sairaus ei saisi kuitenkaan määritellä sitä, kuka sairastunut on. On tärkeää huomata kuinka paljon potentiaalia ja hyvää itsessä onkaan.
Sairastumisen jälkeen rooli kahden ihmisen kesken voi muuttua, kun toisesta saattaa tulla auttaja ja toisesta autettava. Kurssille voikin hyvin osallistua myös kumppanin kanssa.
– Tasavertaista vuorovaikutusta ja oman päätöksen ilmaisemista on hyvä opetella. Miten pysähdyn toisen äärelle, kohtaan tämän arvostavasti ja kosketan? Entä millä keinoilla voin vahvistaa onnistunutta kommunikointia ja olla lähellä toista?
Ymmärrys oireista auttaa ihmissuhteissa
Monet aivoverenkiertohäiriön aiheuttamat oireet voivat vaikuttaa toisten kanssa olemiseen, joten olisi tärkeää, että niistä olisi ymmärrys puolin ja toisin. Muuten läheinen saattaa tulkita, että oireen aiheuttama haitta johtuukin itsestä.
Esimerkiksi hahmottamisen vaikeudet voivat vaikuttaa oman kehon käyttämiseen ja toisten kanssa olemiseen. Jos sairastunut ei tunnista kehonsa toista puolta eikä asioita, joita sillä puolella näkee, läheinen saattaa luulla, että sairastunut väistää hänen katsettaan.
Sairastuminen voi aiheuttaa myös tuntomuutoksia, joista on hyvä olla tietoinen ja informoida toista. Hellä kosketuskin voi tuntua toisinaan kipuna.
– Kurssi antaa rohkaisua lähteä muiden ihmisten pariin sen kanssa mitä on ja tuo pystyvyyden kokemuksia. Itseään ei tarvitse piilotella.
Yhteyttä muiden kanssa voi harjoitella
Asiantuntijoiden mukaan vain 10–20 prosenttia vuorovaikutuksesta on sanallista. Liikkeen ja musiikin avulla voikin etsiä yhteyttä toisten kanssa. Kurssilta saa rohkaisua kehon käyttöön vuorovaikutuksen tukena.
– On tärkeää saada tulla kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin on. Kehopäiväkirjan avulla haetaan itselle sopivia tapoja ilmaisuun ja tehdyt huomiot jäävät arkeen muistiin. Kirjoitus ja lukutaito eivät ole kuitenkaan välttämättömiä esimerkiksi afasiasta johtuvan haasteen vuoksi.
Kurssilla toiminnallisten harjoitusten lomassa vaihdetaan kokemuksia muiden kanssa. Samat asiat pohdituttavat muitakin, joten muilta voi saada uusia näkökulmia. Sosiaalinen kohtaaminen ja se, että voi tuntea kuulevansa joukkoon on tutkitusti merkittävää hyvinvoinnin kannalta.
– Järjestämme nyt ensi kertaa tällaisen kurssin ja olen siitä hyvin innoissani. Kurssilla käsiteltävät asiat tukevat hyvin mielekästä elämää sairastumisen jälkeen. Kannustan tulemaan rohkeasti kurssille mukaan. Kurssilaisten tukena ovat puheterapeutti, seksuaalineuvoja ja kaksi fysioterapeuttia, kertoo Simolin.
- Teksti ja kuvat: Annina Ranimo
