Aivoverenkiertohäiriön jälkeen voi lähteä liikkeelle heti kun se itseltä onnistuu. Kevyt arkiliikunta sopii kaikille.
Aivoverenkiertohäiriön jälkeen suositellaan aluksi erityisesti kevyttä kestävyysliikuntaa, kuten kävelyä, hengitys- ja verenkiertoelimistön vahvistamiseksi. Liikunnan määrä tulisi suhteuttaa omaan tilanteeseen.
– On tärkeää, että kuntoutuja ymmärtää, ettei heti tarvitse lähteä kilometrin pituiselle lenkille vaan aluksi riittää, että kävelee vaikka kotona tai postilaatikolle. Jokainen kerta vie eteenpäin, kun omilla jaloillaan nousee ylös tuolista, kertoo Aivoliiton fysioterapeutti Jenni Uusitalo.
Usein kestävyyskunto romahtaa aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Kunto voi olla aluksi jopa 60 prosenttia heikompi kuin saman ikäisillä. Yleinen ohje on, että liikkeelle voi lähteä heti kun se onnistuu itseltä.
– Kannustan lähtemään rohkeasti liikkeelle. Usein ihmiset pelkäävät, että tekevät jotain väärin, mutta se on aika turha pelko. Arkeen kannattaakin tuoda paljon liikuskelua ja puuhastelua. Liikkua kannattaa päivittäin.
Liikunta tukee kuntoutumista ja vahvistaa toimintakykyä monin tavoin. Liikunnalla on fyysisen toimintakyvyn kohoamisen lisäksi tutkitusti myös mielialaa kohentava vaikutus.
– On myös tärkeä oivaltaa, että paikallaanolosta tarvitaan taukoja. Ongelma on usein se, että paikalleen saatetaan jämähtää pitkiksi ajoiksi. Pienikin arjessa tehty asia vaikuttaa, kuten siirtyminen paikasta toiseen. Itse voi vaikka hakea vettä keittiöstä eikä pyydä toista tuomaan sitä, vinkkaa Uusitalo.
Kevyeen arkiliikuntaan ei tarvita lupaa
Aivoverenkiertohäiriön jälkeen liikkumiseen voivat vaikuttaa toispuolihalvaus, tuntohäiriöt ja väsyminen. Väsymys on hyvin tyypillinen oire AVH:n jälkeen, joten omaa jaksamista kannattaa kuunnella herkällä korvalla.
– Jos jaksamisen kanssa on ongelmia, omaa tekemistä kannattaa tauottaa samalla tavalla kuin tauottaa paikallaanoloa.
Silloin kun on kohdannut lukinkalvonalaisen verenvuodon, raskaita ponnistusta vaativia suorituksia on syytä välttää. Jokainen voi kuitenkin tehdä kevyttä liikuskelua, siihen ei lääkäriltä erityistä lupaa tarvita.
Läheiselle, joka on sairastunut, kannattaa antaa tarpeeksi aikaa toimia. Kaikkea ei kannata tehdä kuntoutujan puolesta. Silloin sairastunut ei saa tärkeää harjoitusta, jota arjen toiminnoissa tarvitsisi.
Motivaatio löytyy kokeilemalla
Entä mikä auttaa, jos kunto on heikko tai liikunta ei millään huvittaisi? Jotta motivaation voi löytää, tulisi perustarpeiden olla ensin kunnossa. Niihin liittyvät etenkin riittävä uni sekä lepo, ravitsemus ja sosiaaliset suhteet. Olisi tärkeää, että liikunta olisi mieluista itselle, koska silloin motivaatio pysyy yllä.
– Kannattaa pohtia, mikä on ennen sairastumista huvittanut. Mikä silloin on motivoinut lähtemään liikkeelle? Esimerkiksi se voi motivoida, että lasten tai lastenlasten kanssa pystyy touhuamaan. Tai että pärjää mökillä tai pääsee poimimaan kantarelleja.
Uusitalo kannustaa pohtimaan erilaisia tapoja toteuttaa asioita, joita on tehnyt aiemmin. Ei kannata kangistua siihen, ettei enää voisi tehdä jotakin itselleen mieluista asiaa, vaan voi löytyä uusi tapa toteuttaa se.
– Jos on aiemmin pitänyt puutarhanhoidosta tai nikkaroinnista, mutta ei pysty enää olemaan pystyasennossa kauaa, voi harrastusta jatkaa istuen tai apuvälineiden avulla. On paljon erilaisia apuvälineitä, joiden avulla asiat saa pidettyä paikallaan. Ratkaisuja voidaan lähteä hakemaan luovasti.
Jos liikunnan aloittaminen mietityttää, se kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa. Ideaalitilanteessa kuntoutujalla on kuntoutussuunnitelma ja hoitotahot, joiden puoleen kääntyä. Lääkärin lähetteellä voi hakeutua fysioterapeutille.
– Jos kiinnostus tai liikunnan toteuttamisen tavat ovat hukassa, tavoitteet voi pilkkoa itse tai ammattilaisen kanssa pienempiin osiin. Kannattaa hakeutua myös itselle mielekkäiden harrastusten pariin. Ryhmästä saa usein sen motivaation, kun haluaa lähteä tapaamaan samalla muita ihmisiä.
Kun aivoverenkiertohäiriön akuuttivaihe on mennyt ohi, voi alkaa harrastaa reippaampaa liikuntaa. Nykyisten liikuntasuositusten mukaan sydämen sykettä kohottavaa reipasta liikuntaa suositellaan tehtäväksi vähintään 2 tuntia ja 30 minuuttia viikossa. Tämän voi jakaa vaikka puolituntisiin viisi kertaa viikossa. Toisaalta jo muutaman minuutin pätkät kerrallaan riittävät.
- Teksti: Annina Ranimo
- Kuva: Mostphotos
