Porvoolainen Lauri Fagerlund, 38, tuli monelle tutuksi Elossa 24h -dokumenttiohjelmasta. Tv-sarjassa kuvataan suomalaisen terveydenhuollon yhtä vuorokautta eri puolilla Suomea. Sarjassa seurattiin, miten Fagerlundille tehtiin aivojen aneurysmaleikkaus. Leikkauksesta on nyt vuosi ja mies voi hyvin.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että Lauri Fagerlundin päätä oli särkenyt kuukauden verran ja mies hakeutui työterveyshuoltoon. Siellä arvioitiin tarpeelliseksi kuvata ja tutkia asiaa tarkemmin. Silti säryn todennäköisimmäksi syyksi arvioitiin, että koko niska-hartiaseutu oli jumissa kasvojen purulihaksia myöten.
– Kuvauksissa löytyi aneurysma, vaikka samalla todettiin, että päänsäryllä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa, Fagerlund kertoo.
Huonoa tuuria tai tupakoinnin seurausta
Aneurysma eli aivovaltimonpullistuma on pussimainen pullistuma aivoverisuonten haarautumiskohdassa. Ystävilleen Fagerlund on kuvaillut sitä esimerkiksi vertaamalla sitä vesi-ilmapalloon. Aneurysma on hyvin harvoin synnynnäinen. Fagerlund itse veikkaa, että koska oli ennättänyt noin 20 vuotta polttaa tupakkaa, se olisi voinut olla vaikuttamassa asiaan. Tupakointi lisää altistumista ja herkistää sille, että aneurysma voi syntyä. Tupakointi myös huonontaa mahdollisuuksia toipua.
– Olin lopettanut jo silloin, ollut jo pari vuotta ollut tupakoimatta.
– Työterveyshuollon neurologi ei aneurysma-asiaa ihan hirveästi avannut. Hän sanoi vain, että pistetään tästä kiireellisenä lähete HUSiin, jossa varmaan halutaan kuvata uudelleen ja ottaa omat kuvat.
Puoliso ammattilaisena huolestui ehkä enemmän
Fagerlund puhui asiasta luonnollisesti puolisolleen heti ensimmäisten joukossa. Tämä taas oli tehnyt siihenastisen työuransa hoitajana juuri HUSin neurokirurgisella teho-osastolla. Hän tiesi, mistä on kyse ja mitä aneurysma pahimmillaan tai parhaimmillaan voi olla. Eli jos ongelmia tulee, ne voivat olla vakavia.
– HUSin kirurgin vastaanotto oli muutaman viikon päästä, siellä asia käytiin läpi hyvinkin seikkaperäisesti. Mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata, voiko asiaan vaikuttaa itse, ja jos niin miten? Suositellaanko leikkausta ja jos suositellaan, tehdäänkö leikkaus suoraan kallosta läpi vai toisen vaihtoehdon kautta nivussuonia pitkin? Aika pitkäänkin juteltiin eri vaihtoehtoja. Ei se itselle jäänyt epäselväksi, kannattaako leikkaus. Tuli selväsi, että asia olisi hyvä hoitaa pois päiväjärjestyksestä.
Fagerlund muistaa aivokirurgin sanoneen, että ”jos aivokirurgiassa voi olla rutiinitoimenpide, niin tämä on sellainen”. Riskejä kuitenkin toki oli.
Kiireetöntä, mutta rankkaa jonotusta
Fagerlundilla leikkaus meni kiireettömimpään luokkaan. Jonotusaikaa oli kuusi kuukautta, mutta aivan niin pitkään ei lopulta tarvinnut odottaa. Perheessä huolta kantoi ehkä enemmän puoliso, joka oli työssään nähnyt nekin tapaukset, joissa aneurysman kanssa kaikki ei ollut mennyt hyvin.
– Tiedettiin, että pahimmillaan aneurysma on tappava ongelma. Minun maailmankuvassani pahin vaihtoehto on se, että joutuisi tiedostamaan, että makaa ”kasviksena”. Riski oli, että aneurysma puhkeaa tai että se puhkeaa leikkauksen aikana.
Päätös leikkaukseen menemisestä piti tehdä itse. Yksi iso tekijä leikkauspäätöksessä oli Fagerlundille ajatus, että mikäli aneurysma puhkeaa ja vaikka siitä selviäisi hengissä, miten rankkaa kuntoutuminen on.
– Jos odotan vielä 30 vuotta, ja kuinka rankka reissu kuntoutuminen on silloin. Kun nyt on vielä jotenkin kunnossa, että tavallaan pääsee helpommalla, kun menee heti.
Leikkauspäivä julkisuuden valokiilassa
Fagerlund leikattiin vuosi sitten lokakuun toisena päivänä, mikä nähtiin Elossa 24h -ohjelman kautta myös kotikatsomoissa.
– Menin leikkauspäivänä sairaalaan aamulla pirun aikaisin. Minulle syötettiin diapamia, seuraavan kerran heräsinkin teholta, Fagerlund tiivistää kokemuksen.
Hänelle leikkaus tehtiin suoraan ohimon kautta. Syynä oli se, että aneurysma oli paikassa, jossa siihen oli helppo päästä käsiksi ja todennäköisyys onnistua oli tätä kautta parempi. Ohimon kautta oli mahdollista sulkea pullistuma suoraan metallisella klipsillä. Suonensisäisesti nivusesta ujutettuna vaihtoehto olisi ollut täyttää pullistuma verkkokudoksella.
Ilman komplikaatioita kaikki ei mennyt Itse leikkaus sujui hyvin. Täysin ilman komplikaatioita ei silti selvitty. Kädessä oleva verisuoni, jonka kautta tiputettiin lääkkeet, nukutusaineet, antibiootit ja suolaliuokset, kipeytyi. Kipeä ja kova alue kädessä vain laajeni. Suoni meni lopulta tukkoon kämmenselästä kainalokuoppaan asti.
– Rupesin soittelemaan perään, että mikä juttu tämä on. Onneksi asiaan osattiin suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. Oli pientä jännityksen tynkää, etteivät haavat rupea uudestaan tihkumaan, koska liuottamiseen jouduttiin käyttämään verenohennuslääkkeitä.
Toinen komplikaatioista oli veren vuotaminen aivokalvon ja aivojen väliin. Laskimo oli vaurioitunut ja tihuutti ”kämmenen kokoisen ja paksuisen verihyytymän”. Ongelma on ilmeisesti aika yleinen.
– Siitä ei aiheutunut muuta haittaa kuin vähän ylipainetta. Se oli meriselitys, jonka nieleskelin ihan tyytyväisenä, että näin se juuri on. Kyllä se sieltä katoaa pikkuhiljaa ja aivot tottuvat uuteen olomuotoonsa. Siitä oli kuitenkin pari viikkoa aika kovia päänsärkyjä.
Uuteen työhön kesken sairausloman
Komplikaatioita lukuun ottamatta kaikki meni Fagerlundin mukaan ”ihan loistavasti”. Sairauslomaa oli alkuun kuusi viikkoa, mutta Fagerlund reippaana miehenä irtisanoutui työstään kesken sairausloman ja otti vastaan uuden työn – sillä ehdolla, että pysyy elävien kirjoilla. Poissaoloa työstä kertyi näin kaikkiaan kahdeksan viikkoa. Sitten alkoivatkin uudet työt. Nyt hän toimii pääkaupunkiseudulla vahinkosaneerausalalla projektipäällikkönä.
– Menin duuniin, niin ei siinä sitten ollut mitään ihmeempiä. Totta kai oli jonkin verran väsynyt, mutta siitä se on lähtenyt.
Vapaalla Lappi kutsuu miestä ulkoilemaan ja eräilemään
– Palasimme puolison kanssa juuri muutama viikko sitten Tuntsan erämaa-alueelta. Joka vuosi pari kolme kertaa tulee käytyä Lapissa ja samoiltua lähimetsiä sitten siinä välissä. Harrastuksia on monia, välillä toiset harrastuksista ovat aktiivisia, välillä toiset, hän tuumaa.
Fagerlund ei voi pitää näppejään erossa erilaisista kädentaidoista. Materiaaliksi sopii niin puu, nahka kuin metalli.
– Periaatteessa kiinnostaa, mikä vain, mitä käsillä voi tehdä, missä voin keskittyä johonkin pieneen nypräämiseen, etten muista työasioita ollenkaan, Fagerlund nauraa.
– Myös tietokoneella tulee pelailtua.
Päänsärky, jota voi melkein kiittää
Jälkikäteen katsottuna päänsärky oli onni. Se sai hakeutumaan lääkärin vastaanotolle ja ongelma paljastui. Aneurysma hoidettiin, mutta päänsärky niska-hartiavaivojen takia on edelleen jäljellä.
– Se on pikkaisen työn alla. Ne ovat hitaita muutoksia. Kun on elämän verran huonoja asentoja, vie aikaa, että ne korjaantuvat.
– Ihan hyvää kuuluu nyt. Kaikki on about ennallaan. Kokemus se oli sekin. Verojen maksaminen harmittaa nyt ihan tosi paljon vähemmän. Luottamus Suomen terveydenhuoltoon on parantunut huomattavasti. Vaikka komplikaatioita tuli, siinä komplikaatiolotossa sain parhaat, olisi voinut tulla miljoona muutakin. Myös puoliso on helpottunut, että kaikki meni suht koht hyvin.
– Ihan tyytyväinen hän on, että tulin kotiin, vaikka olen ruma ja huonokäytöksinen. Tai sitten hän on mahdollisesti hirveän hyvä valehtelemaan, Fagerlund vitsailee.
Yksi Fagerlundin voimavaroista on hyvä, ehkäpä loistavakin, huumorintaju. Hän toteaa, että toiset tykkäävät siitä, toiset eivät.
– Omasta mielestä se on parasta a-luokkaa. Huumorintajusta on apua. Se on korvaamatonta, en ainakaan osaisi elää, että rupeaisin voivottelemaan ja harmittelemaan. Jos tuollainen asia tulee, niin se tulee. Totta kai se pelottaa ja aiheuttaa ahdistusta.
Artikkeli on ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 4/2020.
- Teksti: Sini Silván
- Kuvat: Jari Härkönen
