Moni kamppailee sairastumisen jälkeen väsymysoireiden eli fatiikin kanssa. Oireet ovat moninaisia ja niiden taustalla on erilaisia syitä.
Väsymys on varsin yleinen aivoverenkiertohäiriöstä seuraava oire. Vaikeaa uupumusoiretta esiintyy vähintään kolmasosalla, joidenkin tutkimusten mukaan jopa yli 70 prosentilla sairastaneista. Väsymyksessä on kyse subjektiivisesta kokemuksesta fyysisen ja/tai psyykki - sen energian riittämättömyydestä tavallisiin toimintoihin.
Aivoverenkiertohäiriön jälkeisen väsymyksen taustalla voi olla erilaisia syitä. Väsymystä on myös luonteeltaan monenlaista.
Yleisesti voidaan ajatella, että aivot joutuvat työskentelemään vaurion takia enemmän. Solujen tuhoutumisen takia aivotapahtuma tavallaan vanhentaa aivoja; ”työvoimaa” on käytössä vähemmän, mikä luonnollisesti kaventaa jaksamista.
Toimintojen vaikeutuminen – esimerkiksi keskittymisen, muistamisen ja liikkumisenkin haasteet – saattavat viedä energiaa vaatiessaan aiempaa enemmän ponnistelua.
Kipuoireisiinkin liittyy usein väsymystä. Kipu itsessään voi olla emotionaalisesti raskas ja myös uuvuttava kokemus.
On myös arvioitu, että tiettyjen aivoalueiden vaurioituminen voi aiheuttaa väsymystä itsessään. Esimerkiksi aivojen energeettisen toimintayksikön (RAS) vaurioituminen voi aiheuttaa niin sanottua kognitiivista fatiikkia, jossa kaikenlainen kognitiivinen työskentely, kuten keskittyminen, ajattelu ja suunnittelu, voi aiheuttaa voimakkaan henkisen uupumisen tilan.
Väsymyksen taustalla voivat olla myös psyykkiset tekijät; ahdistuneisuuteen ja masennukseen liittyy usein myös uupumusta. Fyysinen väsymyksen tunne (uupumus, voimattomuus) on eräs vakavan masennuksen oirekriteereistä.
Työhön paluu voi kuormittaa
Joskus väsymys voi kehittyä vasta paljon itse sairastumisen jälkeen.
Sairastanut voi esimerkiksi olla palannut töihin tai voi elää muutoin aktiivista arkea. Hän voi olla aluksi kuntoutunut paremmin, mutta vähitellen alkanut väsyä, myös uniongelmia on saattanut ilmaantua. Samoin mielialassa ja asennemaailmassa on voinut tapahtua negatiivista muutosta. Tällöin voi olla syytä epäillä kuormituksen kasaantumista, stressiperäistä väsymystä ja kenties työuupumuksen kehittymistä.
Erityisesti työhön palanneiden AVH-sairastaneiden tulisikin olla jaksamisensa kanssa tarkkana.
Sairastuminen on psyykkisesti koetteleva elämäntapahtuma, jonka käsittely vie paljon energiaa. Tämä yhdessä lievienkin neuropsykologisten haasteiden kanssa voi aiheuttaa alttiuden kuormittua työssä. Olisi tärkeää, että kuntoutujan oirekuvaa ymmärrettäisiin työnantajataholla ja työterveydessä, kun työhön paluuta suunnitellaan.
Oireet yksilöllisiä
Aivoliiton sopeutumisvalmennuskursseilla väsymysoireen kanssa kamppailevia kuntoutujia on tullut tavattua paljon. Merkille pantavaa on ollut oireiden yksilöllisyys. Joku väsyy fyysisestä tekemisestä, toinen jaksaa juosta maratonin, muttei pysty keskittymään tiedolliseen ainekseen kuin lyhyen aikaa kerrallaan. Kolmas tarvitsee paljon unta, neljäs on uupunut kroonisen unettomuuden takia.
Oleellista väsymyksen hallinnan kannalta on väsymyksen luonteeseen perehtyminen.
Lääketieteellinen arviointi, jossa selvitetään mahdollisesti muut väsymysoiretta aiheuttavat tekijät, on usein tarpeen.
Unen laadun selvittäminen ja mahdollisen unihäiriön hoitaminen voi olla tärkeä yksittäinen osatekijä, johon on hyvä kiinnittää huomiota. Nukahtamisen vaikeus, heräily, painajaiset, aamuinen raskas olo, viittaavat siihen, ettei unen laatu ole hyvä.
Jos kyse on mielialaan liittyvistä ongelmista, hyvä hoito voi löytyä psykoterapiasta. Myös lääkehoidosta voi olla apua.
Jos väsymys jatkuu sitkeästi, moni on kokenut saaneensa apua systemaattisesta perehtymisestä väsymysoireen hallintaan. Sairastanut on voinut opetella tunnistamaan jaksamisensa rajat ja säätelemään omaa toimintaansa aiempaa herkemmin. Liikunta ja mindfulness-harjoitteet voivat tarjota apua nekin. Jollekin vastamelukuulokkeista on ollut hyötyä kuormittavan taustamelun hallinnassa. Keinoja on siis monia.
Keinoihin on hyvä perehtyä yhdessä jonkun tukihenkilön kanssa. Oireiden hallinnassa apuna voi toimia joku asiaan perehtynyt ammattihenkilö, kuten esimerkiksi neuropsykologi tai toimintaterapeutti.
Läheiset ja vertaistuki apuna
Eräänä - joskus erittäinkin tärkeänä – apukeinona on toiminut vertaistuki. Moni sairastanut on kokenut helpotusta voidessaan jakaa elämäntilannettaan jonkun sellaisen kanssa, joka ymmärtää, miltä sitkeän väsymysoireen kanssa eläminen voi tuntua.
Myös läheisten informointi on väsymysoireen hoitoa. Kun kyseessä on oire, jota ympäristön voi olla vaikea ymmärtää, on tärkeää parantaa perheen yhteistä ymmärrystä asiasta.
Jos sairastuneella on lapsia, on väsymysoiretta erittäin tärkeää selittää lapsille – ja mieluiten toistuvasti. Väsymys nimittäin tarjoaa paljon mahdollisuuksia väärintulkinnoille. Paitsi että väsyneen kasvot voivat näyttää vihaisilta tai pahantuulisilta, on väsynyt ihminen usein tosiasiallisestikin ärtyisä. Toisen mielentiloihin on uupuneena myös työlästä suhtautua eläytyen ja kiinnostuen. Tällöin on hyvä käydä asiaa läpi aika ajoin lasten kanssa; selittää vaikka piirtäen tai kuvien avulla, miten aivot väsyvät normaalia enemmän ja tarvitsevat väsyttyään lepoa. Väärinymmärryksiltä ei voi perheessä välttyä, mutta niitä voi aina korjata.
Lähteet: Juva, K. ym. Kliininen neuropsykiatria. Duodecim Ketola, T. Fatiikki. Luento AVH-päivillä 2019
Artikkeli on ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 3/2019.
- Teksti: Timo Teräsahjo
- Kuva: Mostphotos
