Aivoverenkiertohäiriön myötä koko elämä voi mennä uusiksi. Sekä sairastuneen että läheisten on hyvä tiedostaa, että käyttäytymisen ja tunne-elämän muutokset johtuvat monista eri syistä.
Aivoverenkiertohäiriön sairastaminen muuttaa ihmistä monin eri tavoin. Fyysinen suorituskyky, kognitiiviset taidot, käyttäytyminen sekä tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen saattavat muuttua. Läheisistä saattaa jopa tuntua, että sairastunut on kokonaan eri ihminen kuin aikaisemmin. Sitä hän ei kuitenkaan ole, vaan hän on joutunut sopeutumaan uuteen ja odottamattomaan elämäntilanteeseen.
Neuropsykologian erikoispsykologi Sanna Koskinen Helsingin yliopistosta kertoo, että aivoverenkiertohäiriön aiheuttamat muutokset tunne-elämässä ja käyttäytymisessä johtuvat yleensä kolmesta eri syystä: aivoissa tapahtuneista muutoksista, sairauden aiheuttamasta psyykkisestä kriisistä ja tiettyjen luonteenpiirteiden vahvistumisesta.
– Luonteenpiirteet saattavat tulla uudessa elämäntilanteessa korostetummin esiin kuin aikaisemmin, Koskinen kertoo.
Aivoissa tapahtuu monenlaisia muutoksia
Aivoverenkiertohäiriö aiheuttaa aina muutoksia aivoissa. Potilaalle saattaa aiheutua hyvin erilaisia seurauksia riippuen siitä, mitkä alueet ja yhteydet aivoissa vaurioituvat, ja miten nopeasti hän pääsee hoitoon.
Tyypillisiä vasemman aivopuoliskon vaurion aiheuttamia ongelmia ovat kielelliset häiriöt, joihin usein liittyy eriasteisia lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen häiriöitä. Oikean aivopuoliskon vaurioille tyypillisiä ongelmia taas ovat erilaiset visuaaliseen hahmottamiseen liittyvät häiriöt.
– Oikean aivopuoliskon vauriot voivat aiheuttaa ongelmia myös puheen tunnesävyjen, ilmeiden ja eleiden tunnistamisessa sekä omien oireiden tiedostamattomuutta. Niistä kärsivä saattaa olla esimerkiksi vastahankainen lähtemään kuntoutukseen, koska ei itse tiedosta ongelmiaan.
Aivojen otsalohkon vaurioista syntyviä tyypillisiä oireita ovat apaattisuus, aloitekyvyn heikkeneminen ja vetämättömyys. Lisäksi tavallinen oire on käyttäytymisen ja tunteiden säätelykyvyn väheneminen.
– Sairastunut saattaa provosoitua asioista entistä herkemmin, ymmärtää väärin toisten ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja tai kertoa vitsin asiasta, josta ei olisi aikaisemmin vitsaillut. Hän ei kuitenkaan itse tiedosta asiaa.
Sairastunut kokee paljon luopumista
Kaikki käyttäytymismuutokset eivät suinkaan johdu rakenteellisista syistä, vaan taustalla saattaa olla myös esimerkiksi syvä suru. Sairastuminen on aina kriisi, jossa elämään tulee äkillisesti paljon luopumista, johon täytyy sopeutua. Sairastunut ei ehkä pysty enää liikkumaan, syömään tai käymään WC:ssä omin avuin.
– Sairastumisen myötä riippuvuus muiden avusta lisääntyy. Ihminen voi turhautua, kun arkiset asiat eivät enää suju niin kuin aikaisemmin.
Kognitiiviset ongelmat, kuten puheen tuoton ja ymmärtämisen vaikeus, voivat vaikeuttaa ihmissuhteita. Läheiset ihmiset saattavat alkaa käyttäytyä eri tavalla kuin ennen, mikä aiheuttaa sairastuneessa hämmennystä.
– Pahimmillaan ihmisen voi vallata valtava epätoivo, jolloin hän miettii, tuleeko elämä aina olemaan samanlaista, Koskinen sanoo.
Monet luonteenpiirteet voivat korostua
On myös tyypillistä, että tietyt luonteenpiirteet korostuvat sairastumisen jälkeen. Koskisen mukaan toipumiseen vaikuttaa myös se, mitä selviytymiskeinoja ihminen on aikaisemmin käyttänyt elämässään.
– Jos ihmisellä on ennen sairastumista ollut paljon resilienssiä eli selviytymiskykyä, hän hyödyntää sitä luultavasti myös sairastumisen jälkeen.
Usein korostuvia luonteenpiirteitä ovat myös jyrkkyys ja pikkutarkkuus. Aikaisemmin pikkutarkka ihminen voi joskus saada jopa pakkoneuroottisia piirteitä.
– Käytännössä pikkutarkkuus saattaa kuitenkin auttaa sairastunutta selviämään arjesta. Jos esimerkiksi muistihäiriöinen vaatii, että tietyt astiat täytyy aina olla samalla hyllyllä, se voi tukea hänen toimintakykyään.
Läheskään kaikki luonteenpiirteiden muutokset eivät ole negatiivisia. Läheiset voivat myös kokea, että aivoverenkiertohäiriön sairastanut muuttuu entistä myönteisemmäksi.
Muutokset ovat monen tekijän summa
Koskinen korostaa, että käyttäytymisen ja tunne-elämän muutokset johtuvat eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Aivoveren kiertohäiriön tyypillisin seuraus on masennus, josta kärsii yli kolmasosa potilaista. Sen aiheuttajaa on kuitenkin mahdotonta eritellä.
– Tiedetään, että aivojen vaurio voi aiheuttaa masennusta, mutta toisaalta myös masennus itsessään saattaa korostaa kognitiivisia vaikeuksia.
Usein aivoverenkiertohäiriöön liittyy myös lisääntynyt itkuisuus. Se voi liittyä sekä sairastumisen aiheuttamaan suruun että aivovaurioon liittyvään pakkoreaktioon.
– Jos itku liittyy aivovaurioon, ihminen saattaa itkeä, vaikkei olisi edes kovin surullinen. Samalla tavalla hän saattaa nauraa, vaikkei olisi kovin iloinen. Läheisten kannalta tilanteet voivat olla hämmentäviä.
Koskisen mielestä toipumisen kannalta on olennaista saada riittävästi asiantuntevaa apua, kuten neuropsykologista kuntoutusta. On tavallista, että aivoverenkiertohäiriön sairastanut kokee muuttuneensa jollakin tavalla, muttei itse ymmärrä miten.
– Kuntoutuksen keskeinen tavoite on auttaa sairastunutta ymmärtämään, mitä on tapahtunut. Sen takia on tärkeää saada keskusteluapua, jossa voi yhdessä terapeutin kanssa miettiä, kuka ja minkälainen ihminen on sairastumisen jälkeen.
Asiantuntijana neuropsykologian erikoispsykologi, yliopistonlehtori, kliinisen neuropsykologian dosentti Sanna Koskinen Helsingin yliopistosta.
Artikkeli on ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 1/2021.
- Teksti: Hanna Vilo
- Kuva: Mostphotos
