AVH-kuntoutujan on mahdollista hakea monenlaista taloudellista tukea. Apua tukiviidakkoon saa sosiaalityöntekijältä.
Aivoverenkiertohäiriö mullistaa hetkessä ja yllättäen koko elämän. Sairastuneen itsensä lisäksi arki muuttuu myös läheisillä.
− Varsinaisen lääketieteellisen hoidon lisäksi sairastunut tarvitseekin hyvin nopeasti tukea myös siihen, että perusasiat perheessä jatkuisivat mahdollisimman katkeamatta. Näin voidaan välttyä monelta myöhemmältä pulmalta, sosiaalityöntekijä Taina Kiuru Turun yliopistollisesta keskussairaalasta toteaa.
Ensihoito tai Tyksissä sosiaalipäivystys selvittää heti akuuttivaiheessa, keitä sairastuneen perheeseen kuuluu. Onko kotona huollettavia lapsia, omaishoidettava tai vaikkapa lemmikkieläimiä?
− Tämän jälkeen vahvistetaan perheen saamia palveluita. On mahdollista esimerkiksi järjestää kodinhoitajan käyntejä ja lisätä lasten tunteja päivähoidossa. Isompien lasten tilanteesta voi olla hyvä ilmoittaa kouluterveydenhoitajalle.
Jos sairastunut toimii omaishoitajana, huonokuntoinen läheinen otetaan tarvittaessa turvaan terveydenhuoltoon.
− Ensimmäisinä hetkinä keskeistä on siis varmistaa muiden perheenjäsenten välitön turvallisuus, Kiuru sanoo.
Sairauspäiväraha takaa toimeentulon
Myös raha-asioita olisi hyvä miettiä, kun voimat sen sallivat. Läheiset voivat pyytää lääkärintodistuksen, jolla he voivat hoitaa sairastuneen pankkiasioita ja maksaa laskuja tämän toipumisaikana. Moni laskuttaja suostuu maksujärjestelyihin vakavan sairastumisen perusteella.
− Ei kannata päästää turhaan maksuja jäämään rästiin. Pahimmillaan voi ajautua jopa ulosottokierteeseen, Kiuru huomauttaa.
Myös sairauspäivärahan hakeminen kuuluu ensimmäisten viikkojen tärkeisiin asioihin.
− Itse työskentelen osastolla, jonne kuntoutujat tulevat akuuttivaiheen jälkeen. Ensimmäiseksi alan kysellä lääkärin A-lausuntoa sairauspäivärahaa varten. Monesti se löytyy etsiskelyjen jälkeen unohtuneena kassin pohjalta, Kiuru kertoo.
Vaikka aikaa sairauspäivärahan hakemiseen on virallisesti kaksi kuukautta, voi päätöksen saada myös takautuvasti, kun viivästymiseen on hyvät perusteet. Jos henkilö on sairastumishetkellä ollut työtön, ilmoitetaan työkyvyttömyydestä TE-toimistoon ja mahdolliseen työttömyyskassaan.
Pienet kulut syyniin
Sairauspäivärahan hakeminen varmistaa, etteivät tulot katkea. Joka tapauksessa myös menoja kannattaa Kiurun mielestä mukauttaa uuteen elämäntilanteeseen.
− Realistista on arvioida, että käytettävissä oleva rahamäärä laskee joksikin aikaa ainakin kolmanneksen. Omien asiakkaiden kanssa käymme usein läpi pieniä kuluja, joista olisi mahdollista säästää. Yhteenlaskettuna niistä kertyy äkkiä iso summa kuussa.
Taina Kiurun mukaan esimerkiksi moniin eri suoratoisto- tai muihin viihdepalveluihin voi upota yllättävän paljon rahaa.
− Auto kannattaa ehkä panna seisontavakuutukseen. Sairastunuthan on joka tapauksessa ajokiellossa jonkin aikaa.
Omat kuntosali- ja muut harrastusmaksut voi keskeyttää toipumisajaksi. Perheen lasten harrastusmaksuihin on mahdollista hakea tarvittaessa toimeentulotukea omasta kunnasta. Myös seurakuntien diakoniatyö auttaa perheitä riippumatta kirkkoon kuulumisesta.
Byrokratiaa ei tarvitse pelätä
Sairauspäivärahaa saa noin vuoden ajan. Tämän jälkeen vaihtoehtona on osasairauspäivärahan tai kuntoutustuen eli määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen, ellei paluu töihin vielä onnistu.
Töihin palaavalle tärkeä kumppani on oma työterveyshuolto. Kiurun mukaan paluu kannattaa suunnitella riittävän armollisesti.
− Tuen hakeminen työkokeilua varten on monesti parempi vaihtoehto kuin hyppääminen suoraan takaisin vanhoihin tehtäviin. Varsinkin jos sairaus on jättänyt vähänkin kognitiivisia oireita tai väsyvyyttä, vähittäinen paluu on järkevää.
Myös muiden mahdollisten tukimuotojen lista on pitkä. Kuntoutuja voi saada henkilökohtaisen avustajan tai läheisen on mahdollista hakea omaishoitajuutta. Kodin muutostyöt ja kuljetuspalvelut helpottavat toimimista. Auton sopivammaksi vaihtamiseen voi saada tukea tietyin ehdoin.
Kiurun mukaan tukimuotojen viidakko tuntuu useimmista kuntoutujista ja läheisistä erittäin vaikealta. Pelkkä hakemuksien monen sivun mitta voi lannistaa. Tämän vuoksi sosiaalityöntekijöiden ammattiapua kannattaa ehdottomasti hyödyntää.
− Vakavaan sairastumiseen liittyy niin paljon hakemusten täyttämistä eri paikkoihin, että helpolta urakka ei tunnu kenestäkään – koulutuksesta ja ammatista täysin riippumatta. Itselle lain mukaan kuuluvia etuuksia ei silti turhaan kannata jättää hakematta, Kiuru tähdentää.
Hae rohkeasti apua
Toisinaan tuen hakemista estävät omat näkemykset. Tuntemattoman ihmisen tuleminen omaan kotiin saattaa tuntua vieraalta ajatukselta silloinkin, kun henkilökohtainen avustaja helpottaisi kovasti asiointia ja osallistumista.
− Sanon usein asiakkaille, että eihän se uusi ihminen pitkään ole vieras, Kiuru huomauttaa.
Läheisen ryhtyminen omaishoitajaksi ei myöskään ole mitenkään yksiselitteinen kysymys. Jokainen perhe ja parisuhde on erilainen.
− Pariskunta on saattanut sopia etukäteen, että jommankumman sairastuessa vakavasti puoliso jatkaa työelämässä entiseen tapaan. Tai sairastumishetkellä vireillä on voinut olla ero. Nämä eivät ole helppoja asioita.
Kiurun mukaan yleensä huonoin vaihtoehto on jättää kokonaan miettimättä taloutta ja tukia.
− Ja jos tilanne tuntuu jo kriisiytyneen, kannattaa vaan ottaa viipymättä ja rohkeasti yhteyttä kotikunnan sosiaalitoimistoon tai vaikka potilasjärjestöön. Apua kyllä järjestyy, ja sosiaalityöntekijää voi tulla tapaamaan – vaikka ne avaamattomat laskut muovikassissa.
- Teksti: Mari Vehmanen
- Kuva: Mostphotos
