On luonnollista, että AVH:n jälkeen olo voi tuntua yksinäiseltä. Aivoliiton psykologi vinkkaa, miten pidät kiinni vanhoista ystävistä ja saat uusia.
Moni aivoverenkiertohäiriön sairastanut kokee, että osa vanhoista ystävistä häviää omasta elämästä. Myös tutkimustieto viittaa siihen, että AVH:n sairastaneet kokevat itsensä usein yksinäisiksi.
Aivoliiton psykologi Timo Teräsahjo muistuttaa, että mikään itsestäänselvyys ystävien katoaminen ei kuitenkaan ole. Tiukan paikan tullen osa vanhoista ystävyyssuhteista saattaa jopa syventyä ja uusia voi löytyä yllättävistäkin paikoista. Ystävyyssuhteiden katoamista voi myös itse yrittää ehkäistä.
– AVH:n jälkeen moni kokee, että ystävät eivät vanhaan tapaan pidä yhteyttä. Sairastunut voi kokea sen eräänlaisena hylkäämisenä. Kyse voi kuitenkin olla siitä, että ystävä voi olla uudenlaisessa tilanteessa hyvin hämmentynyt.
Tavallista on, että vanha ystävä ei tiedä, miten uudenlaisessa tilanteessa pitäisi toimia ja kokee siksi itsensä avuttomaksi. Hän voi pelätä sanovansa vääränlaisia asioita tai käyttäytyvänsä jotenkin väärin. Lisäksi AVH tapahtumana on voinut muistuttaa häntä itseään elämän rajallisuudesta ja hauraudesta. Silloin hän tarvitsee aikaa käsitellä tilanteeseen liittyviä omia pelkojaan.
Ota itse yhteyttä
Jos vanhasta ystävästä ei kuulu mitään, Teräsahjo suosittelee ottamaan itse tähän rohkeasti yhteyttä.
– Sairastunut voi itse kertoa, että haluaisi tavata entiseen tapaan ja hänen kanssaan voi puhua samoista asioista kuin aikaisemminkin.
Vanhoista harrastuksista ja ajanviettotavoista kannattaa pitää kiinni niin hyvin kuin vain mahdollista. Jos on ollut tapana käydä esimerkiksi yhdessä katsomassa jääkiekko-otteluita, voi ehdottaa, että tehtäisiin niin tulevaisuudessakin. Samalla kannattaa kertoa, mitkä asiat tilanteessa ovat muuttuneet. Sairastunut voi esimerkiksi kertoa, että ei enää pääse kunnolla liikkumaan, minkä takia hän tulee taksilla paikalle ja saattaa tarvita apua.
– Samalla kannattaa ilmaista, että hänestä olisi kuitenkin kiva tehdä samoja vanhoja juttuja kuin ennen sairastumistakin.
Suoruus ja selkeys auttavat ystävää ymmärtämään sairastuneen tilannetta. Esimerkiksi kotona kyläillessä ystävän voi olla vaikea ymmärtää AVH:n jälkeistä väsyneisyyttä. Jos sairastuneen täytyy esimerkiksi välillä päästä lepäämään, ystävälle on hyvä kertoa suoraan, että syynä ei ole hänen tylsä seuransa vaan sairauden aiheuttamat oireet. Silloin ystävän on helpompi ymmärtää tilannetta.
Etsi vertaistukea
Monelle AVH:n sairastaneelle on tärkeää tavata myös muita sairastuneita, joiden elämäntilanne tai oireet ovat samankaltaisia kuin hänellä itsellään. Aivoliiton sopeutumisvalmennuskursseilla, harrasteryhmissä ja vertaistukiryhmissä se on mahdollista.
– Moni hyvä ja läheinen ystävyyssuhde on saanut alkunsa Aivoliiton tapaamisissa. Niihin kannattaa hakeutua, sillä vertaistuki voi olla hyvin parantavaa.
Kun sairastumisesta on kulunut jo jonkin aikaa ja sen kanssa alkaa olla sinut, kannattaa myös miettiä, voisiko itse olla vertaistukihenkilönä muille. Toisten auttaminen voi tuoda elämään paljon merkityksellisyyttä.
Teräsahjo suosittelee myös olemaan rohkea. AVH:n sairastanut saattaa helposti ajatella, että monet asiat eivät ole hänelle enää mahdollisia. Niitä kannattaa kuitenkin kyseenalaistaa.
– Jos ajattelee, että jokin asia on mahdoton, on hyvä kysyä vielä toisenkin kerran itseltään, pitääkö se varmasti paikkansa.
Sairastumisen jälkeen voi tuntua, ettei voi enää harrastaa samoja asioita kuin aikaisemmin. Esimerkiksi metsästystä harrastanut ei ehkä voi enää jatkaa metsästystä entiseen malliin. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että vanha harrastus täytyy kokonaan jättää.
– Vanhan harrastusporukan sisällä voi löytyä jokin vähemmän fyysistä aktiivisuutta vaativa rooli. Matkustamisesta ja uusien ihmisten tapaamisesta nauttinut taas voi ajatella, että pyörätuolin kanssa ei voi enää lähteä reissuun. Käytännössä matkustaminen on kuitenkin usein vielä mahdollista.
– Matka kannattaa suunnitella esteettömään kohteeseen ja toteuttaa ryhmämatkana. Monista käytännön asioista selviää avustajan tuella.
- Teksti Hanna Vilo
- Kuva Shutterstock
