Tulevaisuudessa yhä useampi AVH:n sairastanut toipuu oireettomaksi tai hyvään kuntoon. Kuntoutuksen tarve kuitenkin säilyy väestön ikääntyessä, ja sen merkitys myös kansantaloudelle on hyvin keskeinen.
Mitä AVH:n kuntoutusrintamalla tapahtuu ja millaisia haasteita tulevaisuudessa on, neurologisen kuntoutuksen apulaisprofessori Susanna Melkas Helsingin yliopistosta ja HUS Neurokeskuksesta?
1. Toipuminen paranee
Pidempiaikaisena trendinä aivoverenkiertohäiriöiden kuntoutuksessa näkyy akuuttihoidon tehostuminen. Liuotushoidot ovat tehostuneet parissa kymmenessä vuodessa ja rinnalle on yleistynyt trombektomia eli suonitukoksen mekaaninen avaus.
Trombektomia on ollut osa Käypä hoito -suositusta vuodesta 2016 asti. Trombektomialla voidaan avata suoni mekaanisesti silloin, kun liuotushoito ei isomman suonen tukoksessa riitä.
Aivoverenkiertohäiriöistä oireettomaksi ja hyvään kuntoon toipuvien määrä lisääntyy. Kuitenkin kuntoutuksen kokonaistarve on ja pysyy, koska väestö ikääntyy.
2. Kotiutuminen tapahtuu nopeammin
Kun aivoverenkiertohäiriöistä toivutaan aiempaa nopeammin, kuntoutus vaatii myös vähemmän aikaa ja kotiutuminen tapahtuu nopeammin. Silloin psykologiselle sopeutumiselle jää vähemmän aikaa. Myös kognitiiviset oireet ovat yleisiä ja ne täytyisi tunnistaa, vaikka kuntoutus kestäisi aiempaa vähemmän aikaa.
3. Neuropsykologisen kuntoutuksen tarve lisääntyy
Neuropsykologiselle kuntoutukselle on kasvava tarve. Tämä liittyy siihen, että tietotyöyhteiskunnassamme kognitiiviset vaatimukset ovat korkealla. Kognitiivisten oireiden kuntoutustarve pitäisi tunnistaa paremmin, ja siitä tarvittaisiin enemmän koulutusta.
Kuntoutujan kielelliset oireet saattavat jäädä huomaamatta, jos arjen kommunikaatio toimii kohtuullisesti ja yksinkertaisten asioiden selittäminen onnistuu. Myös muut lievemmät kognitiiviset oireet voivat jäädä tunnistamatta, vaikka ne saattavat olla tietotyössä merkityksellisiä. Oireet voivat olla työhön paluuta estäviä ja uupumukselle altistavia, jos niitä ei ole täysin tunnistettu.
Kognitiivisia ongelmia ei kuitenkaan kuntouteta pelkästään neuropsykologisella kuntoutuksella vaan myös toimintaterapia ja fysioterapiakin ovat siinä tärkeitä kuntoutusmuotoja. Esimerkiksi ikääntyneillä neuropsykologinen kuntoutus ei ole oikea keino helpottamaan kognitiivisia oireita, vaan tärkeintä on fyysinen harjoittelu, joka vaikuttaa positiivisesti aivoverenkiertoon.
4. Liikunta auttaa jopa kognitioon
Liikumme aivan liian vähän. Alkuvuonna on uutisoitu paljon suomalaisten liikkumattomuudesta, kun UKK-instituutin raportti liikkumattomuuden kustannuksista julkaistiin. Ikääntyvän väestön liikuntaohjaus on tärkeässä roolissa, ja se jää tällä hetkellä kunnille.
Liikkumattomuudella on vaikutusta fyysisen toimintakyvyn lisäksi moneen muuhun. Liikunta parantaa verenkiertoa aivojen pienten suonten alueella. Fyysinen harjoittelu vaikuttaakin kognitioon, kuten vireyteen ja muistiin, mikä helpottaa aivojen muovautuvuuden prosesseja. Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, miten liikunta ennen kognitiivisia harjoituksia, kuten muistiharjoituksia, on parantanut niiden tuloksia.
5. Digitalisaatio ja hyvinvointiteknologia tuovat kuntoutusta yhä useammalle
Yksi tärkeä tulevaisuuden kysymys on, miten kuntoutusta saadaan yhä useammalle. Digitalisaatio on tässä tärkeässä roolissa. HUSin alueella on käytössä neuropsykologinen nettikuntoutus, ja se on tulossa koko maahan.
Digihoitopolut ovatkin erittäin kannatettavia keinoja. Neuropsykologisesta digihoitopolusta ja puheterapian etäryhmästä on saatu hyviä kokemuksia. Etäryhmä pystytään räätälöimään osallistujiltaan sopivaksi, ja osallistua voi sijainnista riippumatta.
Myös kuntoutujalle kotiin tuotava hyvinvointiteknologia on kaikin puolin kiinnostavaa. Lähivuosina nämä tulevat varmasti lisääntymään. Nykyään kuntoutuksessa käytetään esimerkiksi virtuaalitodellisuutta ja VR-laseja.
6. Työhön paluun edistämiseen tulisi satsata
Työikäisillä AVH-kuntoutujilla työhön paluun edistäminen on tärkeää. Tutkimusten mukaan moni alle 50-vuotias putoaa työelämästä aivoinfarktin vuoksi. Se ei ole hyväksyttävää, kun miettii, millainen terveystekijä työ on. Työ tarjoaa sosiaalisuutta ja monenlaisia onnistumisen kokemuksia.
Jos täyteen työllisyyteen ei ole mahdollisuutta, niin pieni annos työtä – murunenkin – on tärkeää. Osatyökykyisten työhön paluun edistäminen onkin tärkeää ja osatyöllistämiseen pitäisi olla enemmän resursseja. Jo akuuttiosastolta asti pitäisi olla kiinnostusta työhön paluun mahdollisuuksiin.
7. Eri kuntoutusmuotoja yhdistetään
Eri terapioiden välillä kannattaa yhdistää voimia. Uskon, että tässä tullaan lähivuosina vielä paremmaksi. Kognitiivinen harjoittelu on esimerkiksi tehokkaampaa, kun sitä edeltää fyysinen harjoittelu. Yhteinen kuntoutuskäynti vaikka toimintaterapeutin ja fysioterapeutin kanssa voisi tuoda hyötyjä esiin.
8. Musiikki kannattaa muistaa kuntoutuksessa
Matalan kynnyksen keinona haluaisin tuoda esiin myös musiikin käytön kuntoutuksessa. Musiikki vetoaa tunteisiin ja tunteet on hyvä saada mukaan kuntoutusprosessiin. Yksi musiikin mekanismi on, että se aktivoi laaja-alaisesti aivoja. Musiikkia voi yhdistää moneen asiaan, ja se myös vapauttaa ilmapiiriä.
- Teksti: Annina Ranimo
- Kuva: Mostphotos
