Moni AVH:n sairastanut elää hyvää elämää monista muutoksista huolimatta. Miksi toiset selviytyvät vaikeista tilanteista ja voiko siihen itse vaikuttaa?
Aivoverenkiertohäiriöiden seuraamuksista puhuttaessa kiinnitetään usein huomiota erilaisiin ongelmiin ja oireisiin, joita sairaudesta on jäänyt sekä myös yksilön vaikeuksiin sopeutua näihin haasteisiin. Asian voisi kuitenkin kääntää myös toisin päin: voitaisiin ihmetellä sitä, miten niin monet aivoverenkiertohäiriön sairastaneet ja heidän perheensä kykenevät elämään tyydyttävää elämää sairastumisen aiheuttamista muutoksista huolimatta.
Nykyisin ihmisen kykyyn selviytyä hankalista elämäntilanteista liitetään usein käsite resilienssi. Psykologiatieteessä resilienssiä on tutkittu useita vuosikymmeniä, yrittäen selvittää millaiset tekijät liittyvät yksilön ja yhteisön kykyyn palautua ja selviytyä.
Resilienssin käsite tulee alun perin fysiikasta, jossa sillä on tarkoitettu materiaalin kimmoisuutta ja aineen iskunkestävyyttä. Suomen kielessä käsitettä on kuvattu muun muassa sanoilla psyykkinen sietokyky, toleranssi, kimmoisuus, toipumiskyky, sisu, pärjäävyys ja sinnikkyys. Resilienssi on englannin kielessä arkikielinen sana, jolla yleisimmin tarkoitetaan vaikeuksista takaisin ponnahtamisen kykyä.
Resilienssi ei ole ominaisuus
Kirjassaan Resilienssi: muutosten kohtaamisen taito psykologi Soili Poijula summaa resilienssitutkimuksen löydöksiä. Hänen mukaansa resilienssi ilmenee päättäväisyytenä hallita omaa kohtaloa olosuhteissa, joita ei voi hallita. Se on kykyä nähdä tapahtumissa merkitys sen sijaan, että näkisi itsensä kauhean ja mielettömän kohtalon uhrina.
Resilienssi ilmenee myös tietoiseksi tulemisena omasta haavoittuvuudestaan, mutta myös omasta vahvuudestaan. Resilienssiä ei Poijulan mukaan saa samaistaa haavoittumattomuuteen, mielikuvaan helposta vaikeuksien läpi liihottelusta, vaan hänen mukaansa resilienssin kehittymiseen liittyy usein voimakasta kärsimystä. Suru, masennus ja epätoivo voivat siten olla tärkeä osa resilienssin kehittymistä.
Resilienssiä käsittelevässä kirjallisuudessa on nostettu esille, ettei resilienssiä saisi nähdä yksilön ominaisuutena. Yksilön resilienssi riippuu paljon siitä, millaista tukea hän saa tai on aiemmin elämässään saanut. Sosiaalinen tuki, mielekkäät vaikuttamisen mahdollisuudet, hyväksytyksi tulemisen kokemukset ja lapsena opitut keinot selvitä hankalista tilanteista vaikuttavat kaikki resilienssiin.
Poijula listaa muun muassa seuraavanlaisia asioita, jotka voivat tukea resilienssin vahvistumista: liikunta, sosiaalinen tuki, myönteisyys, optimismi, altruismi, huumori, kielteisen käyttäytymisen ja tunteiden hallinta, perheen sisäinen luottamus, piirremindfulness (kyky olla luontaisesti läsnä tässä hetkessä), yhteys luontoon, merkityksen ja arvon löytäminen vastoinkäymiselle ja hengellisyys.
Aivoverenkiertohäiriön suhteen vertaistuki on myös nostettu esiin eräänä tärkeänä resilienssin lähteenä.
Kykyä voi kehittää
Moniin edellä kuvattuihin asioihin voi itsekin vaikuttaa. Amerikan psykologiyhdistys on myös tehnyt listauksen resilienssinkehittämisohjeita, jotka ovat nimenomaan yksilön omaan käyttöön suunnattuja. Osa listassa kuvatuista asioista on kuitenkin riippuvaisia muista ihmisistä ja ympäristön luomista mahdollisuuksista. Sosiaalista tukea on esimerkiksi vaikea käyttää hyväksi, jos kotoa liikkuminen on liian hankalaa tai kommunikointiin ei löydy tukea.
Parikymmentä vuotta sitten väitöskirjassaan aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden ja heidän läheistensä kokemuksia tutkineen Helena Purolan mukaan aivoverenkiertohäiriön jälkeisessä elämäntilanteessa ilmennyt tyytyväisyys perustui tilanteen ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. Tyytymättömyys puolestaan liittyi selviytymisvaatimusten ja voimavarojen liian suureen epäsuhtaan.
Ehkä tämä tulos on ajankohtainen ja osuva tässäkin kohtaa. Liika on liikaa, on vaikea kehittää joustavuutta ja yrittämisen halua, jos omat ponnistelut eivät johda mihinkään. Sopivaa tukea tarjoamalla ihmisistä voidaan sen sijaan kehittää sisukkaita ja selviytyviä.
Aivoverenkiertohäiriö voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen toimintakykyyn, identiteettiin, turvallisuudentunteeseen ja myös perhesuhteisiin. Siihen ei moni uskoisi terveenä ollessaan sopeutuvansa. Kenties ihmisillä, jotka ovat selviytyneet sairastumisestaan tyydyttävään elämäntilanteeseen, olisi tärkeää kerrottavaa resilienssikyvyn kehittämisen taidosta.
Kirjallisuuslähteet saatavilla toimituksesta.
Artikkeli on ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 2/2020.
- Teksti: Timo Teräsahjo, psykologi, Aivoliitto ry
- Kuva: Mostphotos
