Musiikin avulla voidaan edistää aivoterveyttä läpi elämän, kirjoittaa neuropsykologian apulaisprofessori Teppo Särkämö.
Mikä virike tukee kognitiivista, kielellistä, kehollista, emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia? Aktivoi aivoja syvältä limbisestä järjestelmästä läpi aivokuoren? Saa liikuttumaan syvästi ja liikuttaa kevyesti? Auttaa keskittymään itseen ja löytämään yhteyden muihin? Tuo henkistä lohtua ja lievittää fyysistä kipua? Säilyttää voimansa varhaislapsuudesta aina vanhuusikään ja jopa muistisairauden loppuvaiheeseen asti? Antaa afasiaa sairastavalle äänen ja Parkinsonin tautia sairastavalle liikkeen?
Vastaus näihin kysymyksiin on musiikki, tutkitusti. Musiikki on totuttu mieltämään taiteeksi tai kulttuuriksi, joka tuottaa mielihyvää ja tarjoaa esteettistä nautintoa. Kuuluisa evoluutiopsykologi Steven Pinker esitti 30 vuotta sitten kiistellyn väitteen, että musiikki on ”kuuloaistin juustokakku”: keksintö, jonka ihmiskunta on tehnyt omaksi viihteekseen ja nautinnokseen ja josta ei evolutiivisessa mielessä ole meille erityistä hyötyä.
Vaikka Pinkerin väite on sittemmin todettu yksinkertaistukseksi, heijastelee se tietyssä mielessä edelleen yhteiskunnan asenteita musiikkia kohtaan. Musiikkia pidetään tärkeänä, mutta ei välttämättömänä. Musiikki tekee hyvää, mutta harvoille. Musiikkia – tai taidetta ja kulttuuria laajemmin – on tärkeää tukea yhteiskunnan varoilla, mutta kun varat ovat vähissä, niin usein juuri se löytyy leikkauslistan kärjestä. Tällöin nostetaan pöydälle se ikuinen kysymys: mitä hyötyä musiikista on yhteiskunnalle?
Maailman terveysjärjestö WHO:n laajassa vuonna 2019 julkaistussa raportissa todetaan yli 3000 tutkimukseen pohjautuen, että taiteella ja kulttuurilla on väestötasolla merkittävä terveyttä ja hyvinvointia edistävä vaikutus ja ne voivat myös ehkäistä psyykkisiä sairauksia ja ikääntymiseen liittyviä vaivoja sekä tukea psyykkisten ja neurologisten sairauksien hoitoa ja kuntoutusta. Valtaosa raportissa esitellystä tutkimuksesta on tehty juuri musiikista.
Myös Suomessa tehty tutkimus on kuluneen 20 vuoden aikana osoittanut, että säännöllisten musiikkiharrastusten tai musiikkiterapian avulla voidaan edistää lasten ja nuorten kielellistä ja kognitiivista kehitystä, auttaa työikäisten psyykkistä hyvinvointia, tukea tervettä ikääntymistä sekä parantaa kognitiivista ja emotionaalista toimintakykyä ja edistää aivojen kuntoutumista aivosairauksissa, kuten aivoverenkiertohäiriöissä, aivovammoissa ja muistisairauksissa.
Yhtenä uuden kansallisen aivoterveysohjelman vaikuttavuustavoitteena ikääntyville on osallisuuden ja merkityksellisyyden vahvistuminen, jonka edellytyksiä ovat muun muassa yksinäisyyden vähentyminen, yhteisöllisyyden lisääntyminen ja mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. Nämä edellytykset toteutuvat erityisen hyvin monessa ikääntyville suunnatussa musiikkitoiminnassa, kuten konserteissa, yhteislaulutuokioissa, kuoroissa, bänditoiminnassa, musiikkiliikunnassa ja tanssissa. Ikääntyvässä yhteiskunnassamme on tärkeää huolehtia näiden toimintojen laajasta ja kattavasta saatavuudesta. Sillä siitä on hyötyä.
Lopulta, kaiken hyötyajattelun keskellä on hyvä muistaa, että musiikissa ja kulttuurissa ei ole kyse pelkästään hyödyistä vaan ihmisoikeuksista: kaikilla, myös ikääntyneillä, on EU:n perusoikeuskirjassakin määritetty oikeus osallistua kulttuurielämään.
Teppo Särkämö on neuropsykologian apulaisprofessori Helsingin yliopistossa ja Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikön varajohtaja. Hän on toiminut asiantuntijana kansallisen aivoterveysohjelman valmisteluryhmässä.
