Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan lauluun perustuvalla ryhmämuotoisella kuntoutuksella on mahdollista tukea AVH:n sairastaneen kommunikaatiota ja lisätä sosiaalista aktiivisuutta.
Mitä tutkimuksessa selvitettiin tutkijatohtori Sini-Tuuli Siponkoski ja väitöskirjatutkija Anni Pitkäniemi?
Entuudestaan tiedetään, että laulutaito voi säilyä vaikeassakin afasiassa. Laulun ja erityisesti kuorolaulun käyttämistä afasian kuntoutuksessa on kuitenkin tutkittu melko vähän. Halusimmekin selvittää, onko ryhmämuotoisella lauluinterventiolla mahdollista tukea kommunikaatiota, puheen tuottoa ja psykososiaalista hyvinvointia afasiassa.
Miten tutkimus toteutettiin?
Tutkimusasetelmassa osallistujat jaettiin kahteen ryhmään, joista yksi osallistui kuoroon ensimmäisten neljän kuukauden aikana toisen ryhmän toimiessa verrokkiryhmänä. Tämän jälkeen toinen ryhmä aloitti kuoron ja ensimmäistä ryhmää seurattiin vielä jälkimmäisen neljän kuukauden ajan.
Aineistonkeruu kesti noin kaksi vuotta ja tänä aikana harjoitusohjelman kävi läpi yhteensä neljä kuoroa. Kolmantena vuonna aineistonkeruuta oli tarkoitus laajentaa pääkaupunkiseudulta Turkuun, mutta tutkimus jouduttiin valitettavasti keskeyttämään koronan vuoksi.
Kuoron ohjaajina toimivat koulutettu musiikkiterapeutti ja koulutettu kuoronjohtaja. Kokoontumiset sisälsivät perinteistä kuorolaulua ja ryhmämuotoon sovellettua melodista intonaatioterapiaa. Tauolla ja ryhmän jälkeen oli mahdollisuus vapaamuotoiseen yhdessäoloon. Melodisen intonaatioterapian perusideana on, että harjoitellaan ensin arjessa tarvittavia fraaseja ja edetään laulumaisesta muodosta puheeseen. Lisäksi hyödynnetään rytmiä ja vakiintuneita melodioita.
Tutkimukseen kuului myös kotona tabletilla tehtävää harjoittelua. Tutkimusta varten kehitettiin helppokäyttöinen ohjelmisto, jonka avulla osallistujat pystyivät harjoittelemaan kuorossa laulettavia lauluja.
Viimeisellä kerralla pidettiin pienimuotoinen loppukonsertti osallistujien kutsumille perheenjäsenille ja ystäville.
Miten kuorolaiset valittiin?
Tutkimukseen valittiin aikuisia suomenkielisiä henkilöitä, joilla oli vähintään lievää heikentymistä puheen sujuvuudessa, ja joiden sairastumisesta oli kulunut yli puoli vuotta. Afasian vaikeusaste vaihteli osallistujien kesken lievästä vaikeaan ja kuoroon sai tulla, vaikka ei pystynyt tuottamaan yhtään sanaa. Riitti, että kykeni hyräilemään.
Osalla osallistujista saattoi olla vahva kuorotausta, ja osa taas kokeili kuorolaulua ensimmäistä kertaa. Kuorointerventio oli suunniteltu siten, että aiempaa musiikillista koulutusta tai kokemusta ei tarvittu. Olikin hienoa huomata, että moni osallistuja löysi itsestään uuden ulottuvuuden uskaltaessaan käyttää ääntään ja laulaa. Puheen tuoton ja ymmärtämisen lisäksi oman äänen käyttö voi afasian seurauksena olla usein heikentynyt.
Jokainen osallistuja sai kutsua yhden läheisen mukaan kuoron toimintaan. Myös heille haluttiin tarjota mahdollisuusvertaistukeen ja mielekkääseen yhteiseen toimintaan afaattisen läheisensä kanssa.
Mitkä olivat tutkimuksen päätulokset?
Osallistujien kommunikaatiotaidot kohentuivat kuorointervention aikana enemmän kuin verrokkiryhmässä. Näitä taitoja mitattiin lomakkeilla, joilla kartoitettiin kommunikaation sujuvuutta ja itseilmaisua erilaisissa arjen tilanteissa kuten esimerkiksi asioidessa, ryhmässä toimiessa tai puhelimessa puhuessa.
Myös responsiivisen puheen tuotto, eli nimeäminen ja toistaminen, koheni. Arjessa tämä saattaa näkyä siten, että henkilön on helpompi löytää sanoja erilaisissa tilanteissa tai tuottaa puhetta kuullun mallin mukaisesti. Tätä selvitettiin tutkimuksessa neuropsykologisessa testeillä.
Lisäksi huomattiin, että läheisten kuormittuneisuus väheni kuoron aikana, ja tämä kokemus säilyi vielä neljä kuukautta intervention päättymisen jälkeen seurannassa. Myös afaattisten osallistujien sosiaalinen aktiivisuus lisääntyi kuoron aikana, mutta palasi seurannassa aiemmalle, tutkimusta edeltäneelle tasolle.
Miten tuloksia kannattaisi soveltaa käytännössä?
Tulosten perusteella ryhmämuotoista laulupohjaista kuntoutusta kannattaisi hyödyntää terveydenhuollossa osana afasiakuntoutusta. Se tukisi kommunikaation ja puheentuoton lisäksi osallistumista ja siinä olisi mukana myös vertaistuen näkökulma. Tämä täydentäisi hyvällä tavalla muuta kuntoutusta.
Parasta olisi, jos tästä voitaisiin kehittää pysyvää toimintaa, johon voisi osallistua samalla tavalla kuin muihinkin harrastuksiin. Se tukisi osallisuutta pitkäjänteisesti ehkäisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. On ollut mukava huomata, että tutkimus on herättänyt kiinnostusta ympäri maailmaa. Meille on tullut tiedusteluja eri maiden medioista. Toivottavasti se merkitsee sitä, että tietoa siirtyy myös käytäntöön.
Onko tavallisesta kotona laulamisesta hyötyä?
Tutkimus ei anna tarkkaa tietoa pelkän kotiharjoittelun vaikutuksista, koska hoidossa käytettiin useita eri elementtejä. Tästä huolimatta suosittelemme ottamaan laulua mukaan arkeen sillä tavalla kuin se perheen elämässä tuntuu luontevalta. Olisi hyvä, että rohkaistuttaisiin käyttämään musiikkia monipuolisesti arjessa.
Lähtökohtaisesti ihminen on musikaalinen. Vaikka laulaminen tuntuisi vieraalta ja mielessä pyörisi koulun ikävät laulutunnit, kannattaa yrittää löytää laulamisen ilo.
Entä riittääkö pelkkä musiikin kuunteleminen?
Musiikin kuuntelun vaikutuksia alkuvaiheen kuntoutumiseen on tutkittu, ja tulosten mukaan erityisesti lauletun musiikin kuuntelu voi muovata ja kuntouttaa aivojen kieliverkostoja. Oletettavasti musiikin kuuntelemisesta on hyötyä myös myöhemmissä vaiheissa. Musiikin tuottaminen toki aktivoi aivoja laaja-alaisemmin, mutta myös kuuntelemisesta on hyötyä, mikäli laulaminen ei jostain syystä sovi tai tunnu omalta.
Mitä aiotaan tutkia jatkossa?
Tästä tutkimushankkeesta on tällä hetkellä työn alla useampikin tutkimusjulkaisu. Näissä kartoitamme esimerkiksi kuntoutumisen sekä yleisemmin puheen ja laulamisen aivoperustaa. Pyrimme selvittämään muun muassa sitä, miksi laulukyky saattaa säilyä vaikeassakin afasiassa, miten afasia vaikuttaa uusien laulujen oppimiseen ja miten lauluharjoittelua voitaisiin parhaiten jokaiselle kohdentaa.
Lue artikkeli tutkimukseen osallistuneiden Leimujen kokemuksesta. "Afasiakuorossa parasta oli vertaistuki"
- Teksti: Miia Suoyrjö
- Kuva: Mostphotos
