Aivoverenkiertohäiriön jälkeen moni saa loppuiän kestävän lääkityksen. Käyttöä ei tule lopettaa omin päin.
Millaisia lääkkeitä AVH:n sairastanut yleensä käyttää sairauden uusiutumisen ehkäisemiseksi, johtava ylilääkäri, neurologi Atte Meretoja HUSista?
Useimmat tarvitsevat verenpainelääkityksen, olipa kyseessä sitten ollut aivoinfarkti tai aivoverenvuoto. Verenpainelääkkeitä on useita luokkia, ja hyvän hoitotuloksen saamiseksi yhdistellään monesti kahta tai jopa useampaa erilaista verenpainelääkettä.
Aivoinfarktin tai TIA-kohtauksen jälkeen määrätään yleensä käyttöön uusia tukoksia estävä lääke. Niistä perinteisin vaihtoehto on aspiriini, mutta nykyään yleisimmäksi on noussut klopidogreeli. Alkuvaiheessa näitä kahta saatetaan käyttää rinnakkain muutaman viikon ajan, mutta pysyvä rinnakkaiskäyttö ei ole toivottavaa. Myös dipyridamolia käytetään, mutta siitä varsin iso osa saa sivuvaikutuksena päänsärkyä.
Eteisvärinän, laskimotukoksen tai valtimon sisäseinän repeymän aiheuttamien infarktien jälkeen käytetään myös varsinaista verenohennuslääkitystä. Varfariini eli kauppanimeltään Marevan on monille tuttu aiemmilta vuosilta. Varfariinista on kuitenkin pitkälti siirrytty uusiin, helpompikäyttöisiin ja riskittömämpiin verenohennuslääkkeisiin, joita on tarjolla useita vaihtoehtoja.
Tulpan jälkeen melkein kaikille suositellaan kolesterolilääkitystä eli statiineja. Näin tehdään, vaikka kolesteroli ei olisi ennen sairastumista ollut erityisen korkea. Statiinien on nimittäin huomattu estävän AVH:n uusiutumista myös muiden mekanismien kautta kuin kolesterolia laskemalla.
Mitkä lääkkeet eivät enää sovi AVH:n jälkeen?
Käytössä ollut tukoksia estävä lääkitys lopetettiin aiemmin heti, jos ihminen sai aivoverenvuodon. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että jatkaminen saattaakin olla hyödyllisempää kuin keskeyttäminen. Neurologi arvioi tämän tapauskohtaisesti.
Erityisen yksilöllistä on, kannattaako verenohennuslääkitys lopettaa vai säilyttää aivoverenvuodon jälkeen. Lääkäri punnitsee tarkasti eri vaihtoehtojen hyötyjä ja riskejä.
Entä vaikuttaako AVH jonkin reseptivapaan lääkkeen käyttöön?
Kipulääkkeet ovat kaikkein arkisin ja tavallisin lääkeryhmä, jonka käyttöä täytyy usein muuttaa AVH:n jälkeen. Varsinkin aivoinfarktin sairastaneille suositellaan parasetamolia särkyihin.
Tulehduskipulääkkeet eivät enää sovi heille yhtä hyvin, sillä ne lisäävät tulppien riskiä, nostavat verenpainetta, supistavat suonia ja voivat estää mahdollisen aspiriinilääkityksen tehoa. Tulehduskipulääkkeitä ovat esimerkiksi ibuprofeeni ja ketoprofeeni.
Satunnaisessa käytössä riski ei ehdi juurikaan kasvaa. Eli tulehduskipulääkkeen voi ottaa vaikkapa lyhytaikaiseen hammassärkyyn, jos se tehoaa parasetamolia paremmin. Säännöllinen tulehduskipulääkkeen käyttö ei kuitenkaan ole enää suositeltavaa.
Entä muut lääkkeet?
Hormonit ovat toinen yleinen lääkeryhmä, jonka käyttöön aivoinfarkti ja TIA vaikuttavat. Näiden sairastamisen jälkeen nainen ei voi enää käyttää estrogeenia sisältäviä yhdistelmäehkäisypillereitä eikä vaihdevuosioireiden lieventämiseen tarkoitettuja, runsaasti estrogeenia sisältäviä hormonivalmisteita. Ehkäisymenetelmäksi on siis vaihdettava esimerkiksi kierukka, kondomi tai estrogeenivapaa niin kutsuttu minipilleri. Hormonikorvausvalmisteeksi sopivat paikallisesti käytettävät geelit tai voiteet.
Myöskään tietyt migreenin hoitamiseen käytetyt täsmälääkkeet eivät sovi enää AVH:n jälkeen. Triptaanit supistavat verisuonia, joten niiden sijasta on käytettävä muita vaihtoehtoja.
Mitä AVH-kuntoutujan tarvitsee itse tietää lääkityksistään?
Sairastuneen ei pääsääntöisesti tarvitse oma-aloitteisesti kysellä, sopiiko jokin ennen sairastumista käytössä ollut lääke hänelle edelleen. Sairaalassa tarkistetaan ennen kotiuttamista monia asioita, ja lääkelista on niistä yksi. Potilas saa ohjeet, mitkä vanhat lääkkeet käyvät edelleen ja mitkä eivät.
Mitä on keskeistä muistaa lääkkeistä aivoverenkiertohäiriön jälkeen?
Tärkeintä on ymmärtää, että lähtökohtaisesti verenpaine-, kolesteroli-, verenohennus- ja tulppia ehkäisevät lääkkeet on tarkoitettu loppuiän käyttöön. Lääkäri voi Suomessa kirjoittaa reseptin pisimmillään kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen potilaan itse on pyydettävä uusimista.
Surullisimpia tapauksia ovat ne, kun henkilö on virheellisesti luullut uusiutumista ehkäisevän lääkityksen tarpeen päättyneen ja saanut sen vuoksi uuden aivoverenkiertohäiriön. Eikä AVH:n uusiutuminenkaan tarkoita, että lääkitys olisi ollut turha tai väärä. Uusi sairastuminen olisi ilman lääkitystä saattanut tulla aikaisemmin ja rajumpana. Lähes kaikki tapaukset voidaan kuitenkin estää lääkityksen avulla.
Mitkä ovat terveisesi lukijoille?
Vain otetun lääkkeen on mahdollista tehota. Suomessa valitettavan suuri osa lääkärin määräämistä lääkkeistä jää käyttämättä. Tarvitaan kolmea asiaa: pitää olla voimassa oleva resepti, lääke täytyy ostaa apteekista ja lopuksi vielä ottaa ohjeen mukaisesti.
Artikkeli on ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 2/2023.
- Teksti: Mari Vehmanen
- Kuva: Mostphotos
