Yli puolella aivoverenkiertohäiriön sairastaneista on nielemisvaikeuksia eli dysfagiaa, mutta moni myös kuntoutuu spontaanisti oireistaan. Mistä apua ruokapöytään, jos nielemisvaikeudet jatkuvat? Puheterapeutti Mikko Paju vastaa kysymyksiin.
1. Mitä dysfagia tarkoittaa?
Dysfagia tarkoittaa nielemisvaikeuksia – toisin sanoen sitä, että ruoan tai juoman eteneminen suusta nieluun ja sieltä ruokatorveen ja lopulta mahalaukkuun, on häiriintynyt. Dysfagiassa nielemisvaikeuksia voi olla nielemisen eri vaiheissa.
2. Mihin sairauksiin dysfagiaa liittyy yleisimmin?
Usein nielemisvaikeuksien taustalla on neurologinen sairaus, kuten aivoverenkiertohäiriö, Parkinsonin tauti, MS-tauti tai erilaiset dementiaa aiheuttavat sairaudet. Myös pään ja kaulan alueen kasvaimiin, niihin liittyviin leikkauksiin ja sädehoitoon voi liittyä dysfagiaa. Joskus dysfagialle ei löydy fyysisiä tai rakenteellisia syitä.
3. Kuinka yleisiä nielemisvaikeudet ovat avh:n sairastaneilla?
Noin 65 prosenttia aivoverenkiertohäiriön sairastaneista kärsii jonkinasteisesta dysfagiasta. Joissakin tutkimuksissa esiintyvyys on arvioitu vieläkin korkeammaksi.
4. Miksi avh aiheuttaa dysfagiaa?
Nieleminen vaatii onnistuakseen hienosäätöistä aivotoimintaa. Nielemisen säätelyyn osallistuvat aivojen kuorikerros sekä aivojen syvemmät osat aina ydinjatkeeseen asti. Jos aivoissa on vaurio, se vaikuttaa usein heikentävästi nielemisestä vastaaviin hermo- ja lihasjärjestelmiin.
Aivoverenkiertohäiriön sairastaneella nielemisongelmia tulee erityisesti alun suuvaiheessa ja varsinaisessa nielemis- eli nieluvaiheessa. Toki myös esimerkiksi käden käyttöön liittyvät vaikeudet haittaavat ainesten viemistä suuhun, jolloin nieleminen myös herkästi muuttuu.
5. Mitä oireita dysfagia aiheuttaa?
Ruoka tai juoma voi ensinnäkin jäädä suuhun pyörimään ja sitä voi valua ulos suusta tai suupielestä. Ruokaa voi kertyä poskitaskuihin tai sitä voi valua tahdottomasti nieluun ja kurkunpäähän ja sieltä jopa alemmas hengitysteihin. Ruokaa voi myös takertua nieluun. Ruoan tai juoman kulkeutuminen kurkunpäähän yskittää herkästi. Yskiminen ja kakominen ruokailun yhteydessä tai sen jälkeen, esimerkiksi ruokalevolla, onkin merkki siitä, että nielemisessä ei kaikki ole kunnossa. Myös äänen muuttuminen vetiseksi tai käheäksi viestii ongelmista.
6. Mitkä asiat ruokapöydässä tukevat nielemistä?
Ruokailemaan kannattaa ryhtyä ensinnäkin virkeänä. Väsyneenä aspiraation eli ainesten hengitysteihin ajautumisen riski kasvaa. Tärkeää on myös suun, eli hampaiston, suun limakalvojen sekä mahdollisesti hammasproteesin, hyvä kunto. Suu ja hampaat kannattaa puhdistaa ennen ruokailua ja tarvittaessa sen jälkeen.
Ruokailuasento kannattaa varmistaa ennen syömään ryhtymistä. Perusohje kuuluu: ruokaile mahdollisimman pystyasennossa ja leuka niellessä kevyesti alaspäin painettuna. Mutta jos avh:n sairastaneen on vaikeaa kannatella kehoaan, voi puoli-istuva asento olla parempi. Lantion ja yläkehon tukeminen on tärkeää.
Ruoan ja juoman koostumukseen on hyvä kiinnittää huomiota. Sakeampi neste on monelle parempi kuin ohut ja juokseva. Monen avh:n sairastaneen on helpompi esimerkiksi juoda piimää kuin maitoa. Tarvittaessa ruokaa on hienonnettava, pehmennettävä tai soseutettava. Jos nielemisvaikeudet ajan myötä lieventyvät, on hyvä palata normaaliin ruokavalioon.
Ruoan tai juoman kulkeutumista henkitorveen voi koettaa estää esimerkiksi näin: nielaise voimakkaasti ja heti nielaisun jälkeen hengitä tietoisesti ulospäin. Normaalisti ihminen tekee näin vaistomaisesti, mutta avh:n sairastanut saattaakin hengittää nielemisen jälkeen sisäänpäin, jolloin ruoanpaloja kulkeutuu herkästi henkitorveen.
Hengitysteiden suojaus toimii vielä tehokkaammin, jos henkilö pystyy pidättämään hengitystä ennen nielaisua. Kannattaa myös yskäistä nielaisun jälkeen, jos ruoka tuntuu jäävän kurkkuun.
Ruokailuun on hyvä keskittyä huolella. Lisäksi kannattaa miettiä ruokailuvälineiden kokoa ja mallia: teelusikka vaiko ruokalusikka, tavallinen lasi vaiko muki, jossa on reilunkokoinen aukko tai lovi toisella puolella?
Ruoan maulla ja lämpötilalla on väliä meille kaikille, niin myös aivoverenkiertohäiriön sairastaneelle – mieltymyksiä on hyvä kysellä ja panna korvan taa. Kylmällä voi yrittää tehostaa nielemistä.
Lähellä olevien ihmisten olisi hyvä hallita Heimlichin ote, jos tukehtuminen uhkaa.
7. Voiko dysfagiasta kuntoutua, jos taustalla on avh?
Tutkimusten mukaan yli puolet kuntoutuu dysfagiasta spontaanisti kahden viikon kuluessa sairastumisestaan. Kahden viikon kuluttua dysfagiaa on vielä noin 15 prosentilla ja puolen vuoden kuluttua 11–50 prosentilla riippuen sairastetun avh:n vakavuudesta sekä siitä, millä puolen aivoja verenkiertohäiriö on ollut.
Aivojen vasemmalla puolella olleesta verenkiertohäiriöstä ja siitä seuranneesta dysfagiasta toivutaan yleensä paremmin kuin oikeanpuoleisesta, molemminpuolisesta tai aivorungon verenkiertohäiriöstä.
8. Mistä apua, jos nielemisvaikeuksia ilmenee potilaan kotiuduttua?
Yleensä nielemisvaikeudet on havaittu jo sairaalassa, ja ihanteellisessa tapauksessa potilaalle on tehty kattava kuntoutusohjelma, jossa on huomioitu myös dysfagia. Sote-säästöjen vuoksi läheskään kaikki eivät saa tarvitsemaansa kuntoutusta, joten sitä kannattaa vaatimalla vaatia.
Nielemisvaikeuksissa parhaan avun saa puheterapeutilta. Lähetettä puheterapeutille voi kysyä oman terveysaseman tai neurologian poliklinikan lääkäriltä.
9. Mitä dysfagiakuntoutuksessa tehdään?
Ensinnäkin kiinnitetään huomiota juuri niihin asioihin, joista kerrotaan kysymyksessä 6. Hoidossa potilasta ja hänen omaisiaan kannustetaan ottamaan haltuun erinäisiä apukeinoja, joilla ruokailusta tulee helpompaa ja sujuvampaa. Niiden lisäksi tehdään tarvittaessa varsinaista nielemisen kuntoutusta.
10. Mitä uutta dysfagiakuntoutukseen on tulossa?
Tulossa on etenkin neurostimulaatiokeinoja. Käytössä on jo hoito, jossa kaulan ja nielun alueelle annetaan sähköstimulaatiota, mutta lisäksi voidaan stimuloida aivokuorta sähköllä tai magneettipulsseilla. Tämä on kuitenkin vielä kokeellisessa käytössä. Lisäksi kehitetään niin sanottuja biofeedback-menetelmiä, joissa päästään näytöltä havainnoimaan nielemislihasten toimintaa.
Asiantuntijana puheterapeutti Mikko Paju.
Teksti: Essi van der Ploeg
Kuva: Shutterstock
