Terveys ja koulutus ovat inhimillisesti kestävän yhteiskunnan perusta, kirjoittaa psykologi Ville Ojanen.
Koronakeväänä 2020 sain Valtioneuvoston kanslialta kutsun ihmisten käyttäytymiseen perehtyneiden asiantuntijoiden tiimiin tukemaan ja sparraamaan hallituksen viestinnällisiä ulostuloja. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, tiimin toiminta on laajentunut ja vakiintumassa osaksi politiikkatoiminnan suunnittelua ja toimeenpanoa. Ihmislähtöisyyden ja käyttäytymistieteellisen asiantuntemuksen on osoitettu tuovan merkittävää lisäarvoa virkamiesten työhön.
Ryhmämme on alusta pitäen osallistunut keskusteluun yhteiskunnan kriisinkestävyydestä. Käyttäytymistieteilijän näkökulmasta keskeinen kysymys kuuluu: Mitä tekijöitä yhteiskunnassa on vahvistettava ja kehitettävä, jotta se olisi inhimillisesti mahdollisimman kestävällä pohjalla?
Inhimillinen kestävyys viittaa yksilöiden kykyyn ja mahdollisuuksiin sekä yhteiskunnan heille luomiin edellytyksiin toteutua, toimia ja osallistua elämässään. Viime kädessä kysymys on siitä, mitä me ihmiset oikeastaan tarvitsemme yhteiskunnalta kyetäksemme olemaan kestävällä tavalla suhteessa itseemme, toisiimme ja luontoon. Ja vastavuoroisesti, yhteiskunnan tarjoamasta inhimillisestä kestävyydestä seuraa sen itsensä kannalta hyviä asioita: taloudellista toimeliaisuutta; kullekin sopivaa, palkitsevaa ja merkityksellistä työtä; ihmislähtöisiä, kustannustehokkaita ja toimivia palveluja sekä kaiken perustana hoivaa ja välittämistä.
Aivoliiton kutsu osallistua Kansallisen aivoterveysohjelman valmisteluun osui kannaltani oivalliseen hetkeen. Aivotutkijan taustastani johtuen olin aavistellut, että inhimillinen kestävyys ei ole mahdollista ilman aivojen huomioimista.
Inhimillisesti kestävä yhteiskunta huomioi, tukee ja suojaa ihmisyyttä, aivoja ja mielentoimintoja. Se pyrkii vähentämään aivoihin kohdistuvaa haitallista kuormitusta ja ylläpitämään aivojen voimavaroja. Inhimillisesti kestävässä yhteiskunnassa haitallista kuormitusta ennakoidaan ja ennaltaehkäistään sekä suojataan kaikenikäisiä kansalaisia sen haitoilta. Parhaimmillaan Inhimillisesti kestävän yhteisön jäsenet ovat onnellisia ja elinvoimaisia, he kokevat merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, ovat osallisia ja aktiivisia toimijoita.
Inhimillisesti kestävä yhteiskunta luo elämänlaatua, vähentää eriarvoisuutta ja edistää kestävää kehitystä. Tällainen yhteiskunta on suunniteltu ottamaan huomioon inhimilliset tarpeet, terveys ja hyvinvointi sekä kunnioittamaan ympäristöä ja luonnonvaroja.
Inhimillisesti kestävä yhteiskunta edellyttää oikeudenmukaisia sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita, jotka varmistavat, että kaikilla ihmisillä on väylä, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan, osallistua ja menestyä elämässä.
Terveys ja koulutus ovat inhimillisesti kestävän yhteiskunnan perusta. Tämä tarkoittaa toimivia terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja koulutuksen järjestelmiä, jotta kaikki ihmiset voivat saada tarvitsemansa hoidon, tuen ja mahdollisuudet. Inhimillinen kestävyys edellyttää myös terveydenhuollon kustannusten ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisemistä sekä terveellisten elämäntapojen ja hyvinvoinnin edistämistä yhteiskunnassa.
Tavoitteet ovat selvät ja kirkkaat mutta niiden toteutuminen taasen huomattavasti epäselvempää. Miten rahoitamme inhimillisesti kestävän yhteiskunnan palvelut? Miten uudistamme työkulttuuria ja työmarkkinoita siten että töissä viihdytään ja jaksetaan? Miten luomme yrityksiä, markkinaehtoisia työpaikkoja ja taloudellista toimeliaisuutta? Miten ratkaisemme ikääntyvän väestön hoitamiseen tarvittavan työvoiman saatavuusongelman? Miten tuemme aivojen kehityksen kannalta keskeistä hyvää lapsuutta ja sen mahdollistavaa vanhemmuutta? Miten kaikki tämä toteutetaan oikeudenmukaisesti ja kestävästi?
Inhimillisyys on ihmiskunnan voima. Sen pohjalta olemme menneet eteenpäin ja sen varaan rakentuu myös tulevaisuus. Tärkeintä on yhteistyö ja vuorovaikutus kaikkien yhteiskunnan osapuolten välillä. Kaikkien on osallistuttava ja työskenneltävä aktiivisesti yhdessä, jotta inhimillisesti kestävämpää yhteiskuntaa voidaan kehittää.
Meidän on oltava yhdessä ihmisiksi.
Ville Ojanen on aivotutkimuksesta väitellyt psykologi.
