Aivoterveyttä voidaan vaalia myös ylläpitämällä sosiaalisia kontakteja, kirjoittaa Jyrki Korkeila.
Terveyttä ja hyvinvointia pidetään kiistatta kaikissa ikäryhmissä ihmisen halutuimpana tilana. Käsitys terveydestä on muuttunut kehityksen edetessä siten, että terveyttä ei enää pidetä pelkästään sairauden puutteena. Ihminen voi elää hyvää elämää sairaudestaan huolimatta, sillä hänellä on myös terveyttä jäljellä.
Kypsään aikuisuuteen tultaessa noin 65 vuoden iässä on jo monella meistä ilmaantunut terveydellisiä riesoja. Elimistön ikääntyminen altistaa sairauksille, koska solujen kromosomien päissä olevat telomeerit alkavat olla huonommassa hapessa niiden lyhentyessä. DNA:sta saatavat kopiot johtavat heikompilaatuisiin soluihin. Joillakin elämässään pitkään kuormittuneilla ja traumoja kokeneilla tämä tapahtuu nopeammin kuin muilla.
Mikä sitten voisi hidastaa ikääntymistä, onko rapistuminen vääjäämätön kohtalo? Elinajanodotteen lisääntyminen viittaa siihen, että kypsän aikuisuuden terveydentilaa voidaan hyvinkin edistää. Koe- eläintutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että lihashormonin ruiskuttaminen hiireen hidastaa sen ikääntymistä. Näyttääkin siltä, että aivan ihmisen kokoisilla eliöillä lihasvoiman ylläpito pitää elimistöämme ja aivojamme paremmassa terveydentilassa. Käden puristusvoimakin on yhteydessä kognitiivisiin toimintoihin, ja se on tietyllä tapaa alati läsnä oleva karkea mittari aivojen toiminnoille. Kannattaa siis hankkia punnukset kotiin ja harjoitella vartti aamuisin.
Niin ikään tavanomainen kävely ylläpitää kognitiivisia toimintoja. Muistikeskuksen paikkaneuronit alkavat kognitiivisten toimintojen yhteydessä kärsiä ensimmäisinä ja siksi erilaisilla reiteillä käveleminen tai juokseminen saattaakin ylläpitää muistia virkeämpänä. Liikunta näyttää myös vaikuttavan suotuisasti telomeraasin aktiivisuuteen, jolloin solujen ikääntyminen saattaisi hidastua.
Aivoterveyttä voidaan vaalia myös ylläpitämällä sosiaalisia kontakteja. Aivoissa on paikantamiseen liittyvien neuronien ohella myös sosiaalisten suhteiden kartta. Positiiviset sosiaaliset kontaktit siten ylläpitävät suoraan aivoterveyttä. Nisäkkäillä aivokuoren koko ja monimuotoisuus on yhteydessä sosiaalisten verkostojen monimuotoisuuteen. Positiiviset tunnekokemukset edistävät kykyä säädellä arjen haasteita ja lisäävät positiivisten kokemusten todennäköisyyttä jatkossakin. Positiivisten kokemusten ylläpito vaimentaa stressin aikaansaamaa hiljaista tulehdusta niin elimistössä kuin aivoissakin.
Hyvän tekeminen toisten puolesta ja itse valitulla tavalla vahvistaa omaa hyvinvointia. Sosiologi Richard Sennet on esittänyt, ettei itsekunnioitus ole seurausta vain muilta saadusta kunnioituksesta vaan aidosta mahdollisuudesta saada antaa jotain arvokasta toisille. Nykyinen länsimaailma on ikäryhmittäin siiloutunutta. Iän myötä kertyneen viisauden siirtäminen sukupolvelta toiselle ei enää ole aiemmassa määrin mahdollista. Tähän ongelmaan on puututtava. George Vaillant on vuosikymmenten seurantatutkimuksensa perusteella todennut myöhäisen iän keskeiseksi tehtäväksi kulttuurisen perinnön ja arvojen siirtämisen nuoremmille sukupolville.
Koska myöhäiseen ikään liittyy haasteina heikentyvää terveyttä sekä puolison ja ystävien kuolemantapauksia, niin ikäryhmien välisten yhteyksien edistäminen loisi parempia mahdollisuuksia toteuttaa Vaillantin kuvaamaa tehtävää.
Jyrki Korkeila on Turun yliopiston psykiatrian professori emeritus ja Suomen Psykiatriyhdistyksen pääsihteeri. Hän on toiminut asiantuntijana kansallisen aivoterveysohjelman valmisteluryhmässä.
Kuva Vesa-Matti Väärä
