Aivoliitossa kehitettiin uusi vapaaehtoistehtävä, jolla voidaan vaikuttaa siihen, että kohderyhmien asioita edistetään hyvinvointialueilla. Myös terveyden edistäminen on suuressa roolissa.
Aivoliitossa on tällä hetkellä neljä hyvinvointiagenttia, jotka toimivat AVH-yhdistyksissä. Tehtävässä edistetään erityisesti AVH-puolen asioita ja keskeisenä on myös ehkäisevän toiminnan näkökulma. Hyvinvointialueita on syntymässä 21.
– Toiveena olisi saada jokaiselta hyvinvointialueelta ainakin yksi agentti, mutta kiva, jos toimijoita löytyisi enemmänkin. Tämä on uudenlainen kiinnostava tulevaisuuden rooli, jossa pääsee viemään kohderyhmien asioita eteenpäin omalla hyvinvointialueellaan, kertoo Aivoliiton järjestöpäällikkö Elina Salo-Orkamaa.
Eri hyvinvointialueiden käynnistysprosesseissa on suuria eroja. Järjestökentällä mietitään, kannattaako hyvinvointialueiden vaikuttamistyössä jo tehdä jotakin vai odottaa, että rakenteet ovat kasassa, ennen kuin mietitään vaikuttamistyön sisältöasioita.
– Ajatuksemme on, että olemme mieluummin etukenossa vaikuttamistyössä. Meidän kannattaa olla varpaillamme, jotta osaamme osallistua keskusteluun erityisesti aivoverenkiertohäiriöiden hoitoon ja kuntoutukseen sekä kehitykselliseen kielihäiriöön liittyvien asioiden osalta sitten, kun mahdollisuuksia tulee, sanoo toiminnanjohtaja Mika Pyykkö.
Yhtenä sote-uudistuksen mahdollisuutena on liiton osaamisen ja palveluiden saaminen kiinteämmäksi osaksi julkisen järjestelmän palvelu- ja hoitoketjua. Tavoitteena on sisällyttää vertaistuki osaksi jokaisen kuntoutujan ja läheisen hoitopolkua.
– Tämä on historiallinen paikka ja hieno mahdollisuus olla mukana tässä prosessissa edustamassa aivoja. Meillä on 5,6 miljoonaa Suomessa asuvaa ihmistä, joilla kaikilla on aivot. Nyt kaivattaisiinkin hyvinvointiagentteja lisää olemaan näiden aivojen asialla, muotoilee Pyykkö.
Yhteistyöllä asioita eteenpäin
Aivoliiton toiminnanjohtaja käyttää usein termiä pahoinvointialue, sillä hyvinvointialueiden rahoitus perustuu lähinnä erilaisten haittojen, ongelmien ja sairauksien yleisyyteen. Häntä mietityttääkin, tullaanko alueilla keskittymään korjaavaan toimintaan vai panostetaanko todella myös ehkäisevään toimintaan.
– Onko meillä valmiutta sanoittaa asioita oikealla tavalla? Hoito ja kuntoutus on hirveän tärkeää, mutta suuren myönteisen muutoksen tulisi tulla ehkäisevän toiminnan kautta, koska esimerkiksi 80 prosenttia aivoverenkiertohäiriöistä olisi ehkäistävissä. Näin parannamme myös hoidon ja kuntoutuksen toteutusmahdollisuuksia, kun vähennetään asiakas- ja potilasvirtaa.
– Hyvinvointiagentit voisivatkin siis olla mukana etsimässä myös tapoja sille, miten ennakoiva ja ehkäisevä työ saisi aiempaa enemmän huomiota. Jokaisella hyvinvointialueella on kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia järjestöjä.
Pyykön mukaan alueilla pitäisikin pystyä löytämään aitoja strategisia kumppanuuksia.
– Kuvitelkaapa itsenne viranhaltijan housuihin. Jos 48 järjestöä pyytää audienssia, jotta voisi tuoda itselleen tärkeitä asioita esille, jokainen ymmärtää, ettei niin voi edetä. Kannattaakin edustaa isomman joukon intressejä eikä niin, että takerrumme heti kovin pieniin asioihin.
Hyviä yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi neurologiset järjestöt ja Tarttumattomat sairaudet -verkosto, johon kuuluu esimerkiksi Sydänliitto ja Diabetesliitto. Niillä on samoja yhtymäkohtia sairauksien ehkäisyssä kuin Aivoliitolla.
Tukea vaikuttamistyöhön
Hyvinvointiagenttien kanssa yhteistyössä tehtiin materiaali vaikuttamistyön tueksi. Siinä on Aivoliiton liittovaltuuston hyväksymät toiveet ja tavoitteet sekä aivoverenkiertohäiriöihin että kehitykselliseen kielihäiriöön liittyen, jotka on hyvä huomioida vaikuttamistyössä. Tavoitteet ovat kaikille hyvinvointialueille samat.
– Tavoitteet pohjautuvat siihen, että aivoverenkiertohäiriön sairastaneet voisivat elää mielekästä, merkityksellistä elämää ja saisivat palvelut ajallaan, sanoo Salo-Orkamaa.
Hyvinvointiagentin rooli sopii ihmiselle, joka haluaisi toimia Aivoliitto-yhteisössä vapaaehtoisena esimerkiksi oman tai läheisen sairastumisen vuoksi tai jos asia kiinnostaa esimerkiksi ammattilaistaustaisena. Hyvinvointiagenteilla olisi hyvä olla perustiedot vaikuttamistyöstä, Aivoliitosta, sote-uudistuksesta sekä neurologisista järjestöistä.
– Kuten ei missään vapaaehtoistoiminnan muodossa pitäisi olla, niin tässäkään ei tarvitse pelätä, että saa kahleet käsiinsä pidemmäksi aikaa vaan lyhyempikin spurtti riittää. Tehtävässä voi olla vaikka vuoden ajan. Kannattaa pohtia, mikä olisi oma tapa tehdä vapaaehtoistyötä. Tämä voisi olla yksi hyvä tapa siihen, kertoo Pyykkö.
- Teksti: Annina Ranimo
- Kuva: Laura Iisalo
- Kartta: Mostphotos
