Aivoverenkiertohäiriöt tuovat usein mukanaan hahmottamisvaikeuksia. Niiden myötä hankaloituvat esimerkiksi liikkuminen, sosiaaliset suhteet ja ajan hallinta. Hahmottamisongelmia voi kuntouttaa, ja harjoittelemalla arjesta tulee helpompaa.
Tuttu elintarvikemerkki ei osu enää kaupassa silmään. Kyky tulkita lähestyvän auton nopeutta hämärtyy. Ajan merkitys arjessa katoaa. Aivoverenkiertohäiriöt ovat omiaan aiheuttamaan lukuisia erilaisia hahmottamisen ongelmia, jotka jokaisella ovat omanlaisiaan ja jotka näyttäytyvät elämässä erilaisissa tilanteissa. Niilo Mäki -instituutin hankevastaava Suvi Ylönen kertoo, että hahmottamisen vaikeudet ovat kokijalleen hämmentävä juttu.
– Henkilöstä saattaa tuntua oudosti siltä, että kyllähän tämä taito pitäisi osata ja että aiemmin sama askare on sujunut kuin huomaamatta. Hämmentäväksi asian tekee se, että aistitieto ei muutu mielikuviksi, jotka tukisivat häntä vaikkapa jonkin tehtävän suorittamisessa.
– Aivoihin yltävä tieto esimerkiksi lähikaupan käytävistä ei ohjaa henkilöä maitohyllylle saakka tai tutunnäköinen maitopurkki ei hyllystä enää tunnu löytyvän, Ylönen kertoo.
Ajan merkitys voi hämärtyä
Ylönen on ollut mukana Niilo Mäki -instituutin HAHKU-hankkeessa kehittämässä verkkopohjaista harjoittelualustaa, Hahmolaa, hahmotusvaikeuksia poteville. Hän tietää, että hahmottamisen ongelmat hankaloittavat arkea muun muassa silloin, kun henkilön pitäisi tulkita tilaa ja liikettä, kuten etäisyyksiä ja nopeuksia, sekä kyetä vaikkapa lukemaan navigaattoria.
– Lisäksi hahmottamisongelmat vaikeuttavat muun muassa löytämistä ja tunnistamista – kuten maitopurkkiesimerkissämme. Myös kotona AVH-kuntoutujan voi olla vaikeaa hahmottaa esimerkiksi kännykkää, vaikka puhelin olisi pöydällä selvästi näkyvillä.
Ajan sekä lukumääreiden merkityskin voi sumentua.
– Tunti ei ehkä jaotu luontevasti 60 minuuttiin tai samankaltaisten numeroiden, kuten 28 ja 82, ero hämärtyy. Sosiaalisiin suhteisiinkin hahmottamisen ongelmat voivat luoda kitkaa. Sovittu treffiaikataulu pettää tai ystävän kasvot eivät piirry esiin kahvilan asiakkaiden joukosta.
Ei hahmottamista ilman merkitystä
Hahmottamista voidaan ajatella eräänlaisena nelikenttänä, jossa yhden palikan muodostaa löytäminen ja tunnistaminen, toisen muokkaaminen ja kokoaminen, kolmannen sijoittaminen ja suhteuttaminen sekä neljännen liikkuminen ja suunnistaminen.
– Hahmottamisen vaikeudet eivät aina yllä jokaiseen näistä neljästä palikasta, vaan ongelmia voi esiintyä vain jossakin niistä. Myös ongelman laajuus vaihtelee. Esimerkiksi kasvojen hahmottamisen vaikeus voi liittyä vain puolituttujen tunnistamiseen tai sitten se voi esiintyä niinkin vaikeana, ettei henkilö tunnista enää läheistensä kasvoja, Ylönen sanoo.
Yhtä lailla on muistettava, että hahmottamiseen liittyy aina merkitys: emme pysty hahmottamaan asioita, joilla ei ole meille henkilökohtaista merkitystä.
– Luin tästä kuvaavan esimerkin Suomeen saapuneesta ihmisestä, joka ei ollut koskaan nähnyt lunta ja lumikolaa: hän kysyi suomalaiselta tuttavaltaan, miksi talon seinustalle on pantu auton ovi.
Harjoitus treenaa aivoja
Hahmottamisen ongelmat, hahmotuksen kohteet ja kohteiden merkityksellisyys kietoutuvat vankasti yhteen silloin, kun henkilöä aletaan kuntouttaa.
– Mitä mielekkäämpiä kuntouttamiseen tähtäävät tehtävät ovat, sitä motivoituneempi kuntoutuja on. Yksi pitää esimerkiksi palapelien rakentamisesta, toinen ennemminkin askartelusta ja kolmas neulomisesta.
Hahmotusvaikeuksiin AVH:n sairastaneen kannattaa hakea apua esimerkiksi oman terveyskeskuksensa kautta. Kuntoutusta järjestää muun muassa Kela.
– Omassa arjessakin voi tehdä paljon. AVH-kuntoutujan kannattaa vaikkapa miettiä, miten sen maitopurkin löytäisi kaupasta vähän nopeammin: ottaisinko seuraavalla kerralla hyllystä ja purkista puhelimella kuvan ja etsisinkö jatkossa saman näköistä maitoa tuon kuvan perusteella?
Erilaisten korvaamismenetelmien ohella kannattaa aina pyytää apua.
– Häpeä on syytä unohtaa. Läheisille on hyvä sanoittaa hahmotusvaikeuksiaan – kertoa esimerkiksi siitä, miltä tuntuu, kun ei kykene arvioimaan, ehtiikö tien yli ennen lähestyvää autoa. Eikä ikinä pidä luovuttaa, Ylönen kannustaa.
– Aivot ovat siitä ihmeellinen elin, että sinnikkään harjoittelun myötä toiset aivoalueet ottavat vaurioita kokeneiden alueiden tehtäviä hoitaakseen. Jos vain jaksat tsempata ja treenata, sitkeytesi palkitaan.
Jutun asiantuntijana on toiminut myös neuropsykologi Mervi Jehkonen Tampereen yliopistosta.
Artikkeli on ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 3/2021.
- Teksti: Mari Vehmanen
- Kuva: Mostphotos
