Aivoverenkiertohäiriöiden määrä kasvaa lähivuosikymmeninä miljoonilla vanhenevassa ja ylipainoepidemiaa potevassa väestössä. Hälyttävimmät tulevaisuudennäkymät löytyvät Afrikasta.
Aivoverenkiertohäiriöt ovat maailmanlaajuisesti valtaisan iso sairausrypäs ja ne aiheuttavat 10 prosenttia kaikista kuolemista maailmassa. Kun AVH:ta tarkastellaan terveyden ja laadukkaitten elinvuosien menettämisen näkökulmasta, niiden aiheuttama taakka kasvaa lähes mittaamattomiin.
HYKS-sairaanhoitoalueen johtaja Atte Meretoja kertoo, että vaihtelua AVH:n luvuissa toki on, kun katsotaan maailmankarttaa.
– Sellaisissa maissa, joissa eletään kohtalaisen pitkään, mutta joissa verisuoniriskitekijöiden hoito on huonossa jamassa, ilmaantuvuus on korkeampi. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Venäjä ja Kiina, joiden kansalaiset saavat AVH:n suomalaisia puolet useammin. Kaiken kaikkiaan joka neljäs ihminen maailmassa saa aivoverenkiertohäiriön elinaikanaan. Suomessa luku on vielä korkeampi, sillä meillä melkein joka kolmas sairastuu.
Meretoja kertoo, että Suomen suuret AVH-luvut johtuvat pitkälti siitä, että suomalaiset elävät yleensä vanhoiksi.
– Meillä aivoverenkiertohäiriöön sairastutaan keskimäärin 75. ikävuoden paikkeilla. Kuta vanhemmaksi ihminen elää, sitä herkemmin hänen verisuonensa tukkeutuvat tai puhkeavat. Näin käy ennemmin tai myöhemmin siitäkin huolimatta, että riskitekijät olisivat hallinnassa, Meretoja perustelee.
Valistaminen vaikuttanut
Kehittyneissä maissa, kuten Suomessa ja useissa länsimaissa, AVH:n ikävakioitu ilmaantuvuus on kuitenkin koko ajan vähentynyt. Ikävakioiminen tarkoittaa sitä, että samanikäisistä, vaikkapa 65-vuotiaista, katsotaan, kuinka moni sairastuu.
– Meillä ikävakioitu ilmaantuvuus pienenee tällä hetkellä lähes kaikissa ikäluokissa ja se johtuu siitä, että taudin riskitekijöiden ehkäisy onnistuu hyvin.
Suomessa verenpainetasot, tupakointi ja kolesterolitauti on saatu vuosikymmenten mittaan valistamisella vähenemään – ja se näkyy sairastumisluvuissa.
Ainut asia, mikä meillä on Meretojan mukaan menossa rankasti pieleen, on liikkumisen vähäisyys ja väestön lihominen.
– Yhä useampi työikäinen on aiempaa ylipainoisempi, ja ajan kanssa se tulee vaikuttamaan myös tähän AVH-riskiin: väestön ikävakioitu AVH-ilmaantuvuus ei kenties enää laskekaan ja sairauden ilmaantuvuus kääntyy taas nousuun.
Maailmanlaajuisesti aivoverenkiertohäiriöt lisääntyvät. Kun AVH:n saa tätä nykyä 14–15 miljoonaa ihmistä vuodessa, maailman väestön kasvaessa ja vanhetessa tämä luku lisääntyy miljoonilla. Suurin osa kasvusta tapahtuu tulevaisuudessa Afrikassa, jossa tällä hetkellä sairastuu ”vain” joka kymmenes.
– Aasian maista esimerkiksi Kiinassa taas peräti 40 prosenttia saa elinaikanaan AVH:n. Näin siksi, että sielläkin ylipainoepidemia on jo laaja. Afrikassa väestö tulee seuraavina vuosikymmeninä jopa kolminkertaistumaan, ja se tarkoittaa sitä, että siellä vanhimman väestön osuus kasvaa rajusti – samalla kasvaa myös AVH:n ilmaantuminen.
Ravitsemus kuntoon
Suomella olisi AVH:n ehkäisyssä Meretojan mukaan opittavaa monesta länsimaasta nimenomaan terveellisen ruokailun puolella. Esimerkiksi Espanjassa, Ranskassa ja Australiassa aivoverenkiertohäiriön saa elinaikanaan vain joka viides – ja se selittyy erityisesti ravinnolla.
– Näissä maissa syödään perinteisesti terveellisempää ruokaa kuin Suomessa, vaikka esimerkiksi tupakointiluvut ovat maiden kesken melko lailla samat. Runsas kasvisten ja pehmeän rasvan käyttö ja rasvaisen lihan meikäläistä pienempi kulutus selittävät todennäköisesti AVH-ilmaantuvuuden erot Suomeen.
Sen sijaan Suomi on kärkikahinoissa – ellei jopa johtava maa – maailmassa akuuttien aivoverenkiertohäiriöiden hoidossa. Tehokas erikoissairaanhoito, nopea pääsy liuotukseen ja muut vaativaa osaamista kysyvät hoitotoimet, kuten mekaaninen veritulpan poisto, selittävät ykkösasemaamme.
– Jonkin verran olisi tässäkin silti petraamista. Maamme keskussairaaloiden AVH-yksiköissä tapahtuva hoito vaihtelee jonkin verran: asuinkunnasta ja maantieteellisistä etäisyyksistä joskus riippuu, saako potilas riittävän tehokasta hoitoa heti sairastuttuaan.
Kallis sairaus
Mutta jos AVH:n hoito ensi metreillä onnistuu, se säästää Meretojan mukaan huomattavasti myös veroeuroja.
– Yksi aivoverenkiertohäiriö maksaa suomalaisen potilaan elinaikana helposti 50 000–100 000 euroa. Mitä tehokkaampaa AVH:n akuuttihoito on, sitä epätodennäköisemmin henkilö vammautuu tai tarvitsee laitoshoitoa.
AVH on siitä ikävä sairaus, että se vaurioittaa helposti potilaan kykyä selviytyä arjesta ilman muiden apua, ja tämä maksaa. Sairauden kustannukset ovat Suomessa tällä hetkellä yli miljardi euroa vuodessa.
– Se on huomattavan iso osuus koko Suomen terveydenhuollon kustannuksista ja jopa bruttokansantuotteesta: joka kahdessadas suomalaisten euro käytetään AVH:n saaneiden potilaiden hoitoon.
Brittimalli toimii
Mistä maista me sitten voisimme ottaa oppia, jotta yhä useampi suomalainen välttyisi AVH:lta? Atte Meretojan mukaan halvin AVH on ”sellainen, jota ei ole koskaan tullutkaan”.
– Ehkäisyssä meillä on pitkät perinteet: on Pohjois-Karjala-projektia jo 70-luvulta ja väestötason ohjelmia tupakoinnin ja verenpainetaudin ehkäisemiseksi. Sanoisin, että heikoin lenkki AVH:n ehkäisyssä on perusterveydenhuolto eli varhainen tarttuminen riskitekijöihin.
Jos Meretoja saisi päättää, Suomi poimisi parhaat palat brittiläisestä yleislääkärimallista, jossa potilaat pääsevät nopeasti omalle perhelääkärilleen. Lääkäreillä on siellä taas omat kannustimensa siihen, että he hoitavat tehokkaasti potilaansa verisuoniriskitekijät kuntoon.
– Kuntoutuksessa voisimme ottaa mallia Saksasta ja Sveitsistä. Heillä on vuosisatojen perinteet kuntoutuslaitoksista ja kylpylöistä, ja niiden pohjalle on rakennettu modernia lääketieteellistä kuntoutustoimintaa.
Atte Meretoja muistuttaa, että AVH:n jälkeen eletään keskimäärin 7–9 vuotta, joskin moni potilas elää sairautensa kanssa kymmeniä vuosia. Tässä yhteiskunnalla ei hänen mukaansa ole riittävästi mahdollisuuksia tukea sairastunutta – esiin astuvat kolmannet tahot, kuten potilasjärjestöt.
– AVH:n ja arjen yhdistämisessä järjestöt, kuten Aivoliitto, ovat isossa roolissa. Kaikki ne tuhannet yksilölliset tarpeet tarvitsevat vahvaa edunvalvojaa tullakseen kuulluksi ja huomioiduksi. Myös vertaistuen tarjoaminen on avainasemassa siinä, miten AVH:n sairastanut jaksaa sairautensa kanssa.
Artikkeli on ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 3/2019.
- Teksti: Essi Kähkönen
- Kuva: Mostphotos
