AVH:n jälkeisen kivun kanssa ei kannata jäädä yksin, sillä apua on saatavilla. Lääkehoito, fysioterapia ja omasta kunnosta huolehtiminen auttavat selviytymään kivun kanssa.
Vajaa kymmenesosa aivoverenkiertohäiriön sairastaneista kärsii halvaantuneen puolen hermokivuista eli neuropaattisesta kivusta vielä vuosia sairastumisen jälkeen. Halvaantuneelle puolelle voi ilmaantua kipua läiskittäin tai laajemmalle alueelle esimerkiksi vartalolle, yläraajaan, olkapäähän tai alaraajaan.
Neurologian erikoislääkäri Hanna Harno kertoo, että halvaantuneelle puolelle ilmaantuvaa keskushermostoperäistä kipuoiretta kutsutaan lääketieteessä poststroke pain -oireeksi.
– Siinä monet sellaiset ärsykkeet, jotka yleensä ovat kivuttomia, alkavat tuntua kivuliailta tai epämiellyttäviltä.
Neuropaattisessa kivussa kipu ja ihon tuntohäiriö ovat samalla alueella. Ihotunto herkistyy tai vaimenee erilaisille tuntoaistimuksille, minkä takia esimerkiksi sively tai painelu voivat tuntua kivuliaalta. Toisinaan ihon tuntoaistimus tuntuu vain hyvin epämiellyttävältä.
– Tutkimusten mukaan AVH:n jälkeisistä hermokivuista kärsivistä noin 62 prosenttia kokee normaalin kosketuksen halvaantuneella puolella inhottavana. Heistä 25 prosenttia ei siedä edes kevyttä kosketusta.
Lisäksi kipua voivat aiheuttaa esimerkiksi paineen tunne, sively, terävän tikun kosketus tai kylmä ja lämmin.
– Esimerkiksi lämpimän tai kylmän esineen kosketus tai suihkussa käyminen voivat aiheuttaa kipuoireita tai muuten epämiellyttäviä tuntemuksia.
Kipuja vaikea kuvailla
Yleensä kipu ilmaantuu hyvin nopeasti AVH:n jälkeen. Jotkut tuntevat sen heti, kun sairaalasängyssä avaavat silmänsä, mutta suurin osa kokee sen ensimmäisen viikon aikana sairastumisesta.
– Virallisesti AVH:n jälkeisestä kivusta puhutaan, jos kipu on tullut vuoden sisällä sairastumisesta. Onneksi vain noin 8 prosenttia AVH-potilaista kärsii siitä, Harno sanoo.
Kaikille hermokivuille on tyypillistä, että niitä on vaikea kuvailla. Osa kuvailee kipua sävähteleväksi tai painavaksi.
– Jotkut sanovat myös, että tuntuu kuin kehon sisällä kävelisi pitkä jono muurahaisia.
Harnon mukaan hermokivut on aina syytä ottaa vakavasti, sillä ne laskevat elämänlaatua olennaisesti.
– Vaikka ihminen olisi selviytynyt aivoverenkiertohäiriöstä hyvin, sen jälkeen ilmaantuvat kivut voivat olla todella vaikeita ja johtaa jopa työkyvyttömyyteen.
Poststroke pain -kivuista enemmän tutkimusta
Tähän mennessä poststroke pain -kipuja on tutkittu erityisesti aivoinfarktipotilailla, mutta myös aivoverenvuotopotilailla on usein samantyyppisiä kipuja.
Poststroke pain -kivun tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta. Tiedetään kuitenkin, että infarktin tai vuodon paikka aivoissa ei määrää, seuraako myöhemmin kipuja vai ei. Kipuja voi siis tulla hyvin erilaisten aivoalueiden vaurioitumisen jälkeen. Lisäksi tiedetään, että kroonistunut neuropaattinen kipu liittyy keskushermoston kipuratojen ylivirittymiseen ja samalla kipua hillitsevien mekanismien huonontuneeseen toimintaan.
– Mekanismien ymmärtämistä voi soveltaa kivun hoidossa. Esimerkiksi osa neuropaattisen kivun lääkkeistä vahvistaa laskevaa, estävää kipurataa, Harno kertoo.
Apuna lääkehoito ja sarjamagneettistimulaatio
Neuropaattista kipua pyritään hoitamaan erilaisilla epilepsiaryhmän ja masennuslääkeryhmän lääkkeillä, kuten amitriptyliinillä, nortriptyliinillä ja gabapentiinilla.
– Valitettavasti vain alle puolet potilaista saa lääkkeistä riittävästi apua.
Kaikkien potilaiden kannattaa käyttää myös lääkkeettömiä hoitovaihtoehtoja. Esimerkki täydentävästä lääkkeettömästä hoitovaihtoehdosta on sarjamagneettistimulaatiohoito, jossa aivojen liikeaivokuorta tai tuntoaivokuorta stimuloidaan pään ulkopuolelta magneettikentän avulla. Aivojen pinnalle halutulle kohdalle syntyy hento sähkövirta, joka paikallisesti lisää hermosolujen endorfiinituotantoa ja erilaisten välittäjäaineiden määrää. Lisäksi se vahvistaa laskevaa, estävää kipurataa. Hoitoa on nykyään saatavilla kaikissa yliopistosairaaloissa ja joissakin keskussairaaloissa.
– Sarjamagneettistimulaatiohoito auttaa vajaata puolta potilaista. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, jotta pystytään selvittämään parhaat stimulointikohteet, Harno kertoo.
Myös lääkkeettömät keinot auttavat
Vastaanotollaan Harno on huomannut, että AVH:n jälkeisen kivun kanssa kamppailevat ihmiset ovat usein hyvin kuormittuneita ja stressaantuneita. Osa kärsii myös vaikeammista masennus- ja ahdistusoireista.
– Kipuun liittyy aina myös emotionaalinen kokemus. Kun kipu kroonistuu, erityisesti aivojen tunne-elämän keskukset aktivoituvat. Siksi psykologiset kivunhallintakeinot voivat osaltaan auttaa kroonisen kivun hallinnassa. Toisinaan tarvitaan apua psykiatriselta sairaanhoitajalta, psykologilta tai psykiatrilta.
Harno muistuttaa, että AVH:n jälkeisen hermokivun lääkkeettömiin hoitomuotoihin kuuluvat myös fysioterapia ja omasta kunnosta huolehtiminen mahdollisuuksien mukaan.
– Tarpeen mukaan fysioterapeutti voi auttaa itselle sopivien harjoitusten löytämisessä.
Lisäksi apua voi saada stressitasoa laskevista harjoituksista, kuten jonkin rentoutumistekniikan opettelusta, hengitysharjoituksista tai mindfulness-tyyppisistä harjoituksista.
– Ne voivat auttaa lievittämään kipuun liittyvää ahdistusta ja laskemaan sympaattisen hermoston viritystasoa.
On myös tärkeää jatkaa itselle mieluisten asioiden tekemistä. Kun huomio keskittyy kivun sijaan johonkin muuhun, kuten kiinnostavaan televisio-ohjelmaan, ajatukset suuntautuvat muualle.
– Huomion siirtäminen voi lieventää kivun kokemista ja auttaa sen hallintaa.
Myös tukirankaperäiset kivut yleisiä
Aivoverenkiertohäiriön jälkeen myös muut kuin hermokivut ovat tavallisia. Yleisiä ovat esimerkiksi tukirankaperäiset ongelmat, joista tyypillinen on halvaantuneen puolen olkapääkipu. Lisäksi monet kärsivät päänsäryistä, jotka ovat enimmäkseen jännityspäänsäryn tyyppisiä.
– Tutkijat pohtivat, onko olkapäässä oleva kipu neuropaattista vai tukirankaperäistä, mutta mahdollisesti molemmat tekijät vaikuttavat siihen.
Tuoreen espanjalaistutkimuksen mukaan painekipukynnys laskee halvaantuneen puolen olkapäässä. Se viittaa mahdollisesti keskushermoston kipuratojen ylivirittymiseen.
– On tärkeää nähdä potilaan kipuoireen kokonaisuus. Tilanteen hahmottamisessa auttaa potilaan tekemä kipupiirros, jossa hän värittää ihmishahmoon kipualueensa.
Jäykkyyttä hoidetaan fysioterapialla ja kuntoutuksella
Halvaantunut puoli saattaa myös tuntua spastiselta eli jäykältä. Spastisuus tarkoittaa, että lihakset ovat supistuneena yliaktiivisesti, jolloin ne ovat jatkuvasti jännitystilassa.
Eri tutkimusten mukaan 17–43 prosenttia infarktipotilaista kärsii jonkin asteisesta spastisuudesta. Vaivaan vaikuttaa se, miten laajasta aivoinfarktista on ollut kyse.
– Jos aivoinfarkti on ollut laaja, ihminen menettää toimivaa aivokudosta. Sen seurauksena osalla potilaista liikeaivokuoren ratayhteydet eivät enää toimi, kuten ennen.
Osa potilaista hyötyy lihasrelaksanteista, kuten baklofeenista tai titsanidiinista. Osalle voidaan myös antaa botuliinihoitoa määräajaksi.
– Valitettavasti vain pieni osa potilaista saa niistä riittävästi apua.
Harnon mukaan on tärkeää, että potilas saa riittävästi fysioterapiaa ja kuntoutusta jo heti sairastumisen jälkeen. Myöhemmin osa kotiutuneista potilaista jatkaa esimerkiksi terveysaseman fysioterapiassa, ja paremmin kuntoutuneet huolehtivat myöhemmin kuntoutuksestaan omatoimisesti.
– Aivojen plastisia muutoksia tapahtuu vielä 1–3 vuoden ajan AVH:n jälkeen. Yhtä pitkään jatkuu myös toipumista.
Juttua varten on haastateltu neurologian erikoislääkäri Hanna Harnoa HUS:in Neurokeskuksesta. Harnolla on kivunhoidon erityispätevyys.
Artikkeli on ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 4/2019.
- Teksti: Hanna Vilo
- Kuva: Mostphotos
