Laulamisen terveyshyödyt ovat kiistattomat – ja vaikka sanat eivät aina löytyisikään, yhdessä laulaminen tuottaa henkistä hyvää myös afaattiselle henkilölle. Sen totesivat Helsingin yliopiston lauluinterventiotutkimukseen osallistuneet Leimut.
Kirsi Leimu, 40, on aina ollut musikaalisesti lahjakas. Nuorena hän lauloi kuorossa ja soitti klarinettia. Lukinkalvonalainen aivoverenvuoto vei Kirsiltä 27-vuotiaana lukutaidon ja toi mukanaan afasian, mutta laulun lahjaa se ei vienyt.
– Kirsi osaa yhä laulaa nuotilleen ja pystyy esimerkiksi viheltämään erilaisia sävelmiä. Laulujen sanat vain eivät oikein ota luonnistuakseen, kertoo Kirsin äiti Maisa Leimu.
Kun Helsingin yliopistossa käynnistyi tutkimus, jossa selvitettiin laulamisen vaikutusta aivoverenkiertohäiriön jälkeiseen kuntoutumiseen, Kirsiä ja Maisaa pyydettiin mukaan.
– Olen itse kuin partiolainen – aina valmiina. Kirsikin lähti mielellään mukaan tutkimukseen. Afaattisten henkilöiden mukana lauluharjoituksissa oli meitä läheisiä, joiden tehtävänä oli tukea heidän laulamistaan silloin, kun sanat eivät tahtoneet löytyä tai nuotti katosi. Kuntoutustutkimuksen lopuksi pidimme pienen konsertin.
Sanat sai lukea kuoronvetäjän huulilta
Mitä laulukuntoutus Kirsille antoi – auttoiko se puheenmuodostusta ja kykyä löytää helpommin sanoja?
– Se oli ok, mutta minä en osannut. Ne sanat ei tulleet, Kirsi toteaa.
Maisa tarkentaa, että laulaminen itsessään sujui Kirsiltä vallan mainiosti, mutta laulun sanojen tuottaminen kävi häneltä paikoin hankalasti.
– Kirsiä auttoi, kun musiikkiterapeutti seisoi häntä vastapäätä siten, että Kirsi pystyi lukemaan sanat tämän huulilta.
Maisa sanoo, että säännöllinen puheterapia on Kirsille edelleen se suurin apu. Harjoitusta tarvitaan, jotta arjen sosiaaliset tilanteet eivät kävisi ylivoimaisiksi.
– Kirsi jää usein etenkin ryhmässä sanattomaksi, ja ellei esimerkiksi kaveriporukka varta vasten pyydä Kirsiltä puheenvuoroa, hän jää tutussakin seurassa helposti ulkopuoliseksi.
– Mutta kurssilla oli mukavaa. Kun oli tauko, me puhuimme yhdessä afasiasta, Kirsi huomauttaa.
Juuri ryhmäläisten keskinäinen vertaistuki oli äidinkin mielestä se antoisin puoli Helsingin yliopiston lauluinterventiotutkimuksessa.
– Se, että afaatikot ja heidän omaisensa näkivät, etteivät ole yksin ongelmiensa kanssa, antoi varmasti voimaa meille kaikille. Itse pidin myös siitä, että ryhmän vetäjät olivat paitsi mukavia ja innostavia, myös vaativia. Oli hyvä, etteivät he päästäneet meitä helpolla.
Kirsi sanoitti, musiikkiterapeutti sävelsi
Laulaminen jatkuu nyt ja tulevaisuudessa niin Kirsin kuin Maisankin kotona – yhdessä he eivät tosin laula, sillä tavatessa tekemistä on niin paljon muutakin.
– Kyllä minä täällä kotona laulan. Äidin kanssa on laulettu mökillä, Kirsi kertoo.
Maisa toteaa musiikin olevan edelleen vahvasti läsnä Kirsin elämässä. Hän laulaa ja kuuntelee paljon musiikkia.
– Laulaessa jokin sävel saattaa jäädä joskus niin sanotusti päälle, jolloin minun on pyydettävä, että voitko välillä vaihtaa levyä, äiti naurahtaa.
Mikä mahtaa olla Kirsin lempilaulu? Sitä hän ei osaa nimetä, mutta Maisa kertoo, että Kirsi on tehnyt tähän lauluun sanat itse, ja sen sävelsi hänen musiikkiterapeuttinsa. Laulun nimi on Kakkulaulu.
Kakkulaulu
Huomenna tulee vieraita
Mä katson kakkuohjeita
Reseptejä löytyy kirjasta
Kaikki näyttää niin mehukkailta
Mä voisin, mä voisin, mä voisin tehdä ne kaikki.
Valitsen kaksi kakkua
Marenkia ja mansikkaa
Marenkiin tarvitaan
Sokerii ja valkuaista
Mä voisin, mä voisin, mä voisin tehdä ne kaikki.
Mansikkakakkuun laitetaan
Jauhoja, sokeria, munia
Kardemummaa, mansikoita
Ja tietenkin kermavaahtoo
Mä voisin, mä voisin, mä voisin syödä ne kaikki!
Ja kaikki on sitten valmista.
- Artikkeli on julkaistu Aivoterveys-lehdessä 1/2023.
- Teksti ja kuva: Essi Kähkönen
