Afasia on monelle tuntematon

Kuva: Vesa-Matti Väärä

Keskustelukumppanin selkeä puhe ja rauhallinen tilanne auttavat, kun afasia on vienyt kyvyn puhua tai ymmärtää muiden puhetta. ”Anna aikaa” on tärkein neuvo.

Kuvittele, että olet vieraassa kieliympäristössä ja haluaisit osallistua keskusteluun, mutta sanat eivät tule mieleen etkä ymmärrä kaikkea, mitä muut ympärilläsi puhuvat. Näin kuvaillaan usein sitä, miltä tuntuu henkilöstä, jolla on afasia.

Afasia tarkoittaa aikuisen kielihäiriötä, joka näkyy vaikeuksina ymmärtää ja käyttää kieltä. Sen yleisin aiheuttaja on aivoverenkiertohäiriö (AVH) eli aivoinfarkti tai aivoverenvuoto.

– Asiantuntija-arvion mukaan henkilöitä, joilla on AVH:n seurauksena afasia, on Suomessa noin
12 000. Afasiaa voi esiintyä myös esimerkiksi aivovamman, muistisairauden tai jonkin muun etenevän neurologisen sairauden yhteydessä, joten se koskettaa useita kymmeniä tuhansia suomalaisia, kertoo Aivoliiton puheterapeutti Krista Hoffström.

Afasian oireet ja niiden vaikeusaste vaihtelevat sen mukaan, missä osassa aivoja vaurio on ja kuinka laajasta vauriosta on kyse.

– Jos afasia on lievä, se saattaa näkyä esimerkiksi vain siinä, että sanan löytäminen tuntuu vaivalloiselta. Vaikea afasia puolestaan voi estää lähes kaiken kommunikoinnin. Jokaisen afasia on erilainen, Hoffström painottaa.

Afasia vaikuttaa kieleen laajasti

Puhumisen vaikeus on helpoiten havaittava afasian piirre. Se myös aiheuttaa paljon haasteita afaattisen henkilön ja läheisten arkeen.

– On yleistä, että afaattisella henkilöllä on vaikeuksia löytää sanoja. Hän tietää tarkasti, mitä haluaisi sanoa, mutta ei saa tuotettua sitä sanoina tai sanoo sen väärin. Hän tarkoittaa esimerkiksi veljeä, mutta sanoo poika. Puhe voi olla myös muuten epäselvää, Hoffström kuvailee.

Joillekin jää puheeseen jäljelle vain muutamia sanoja esimerkiksi ”joo” ja ”ei”. Ne saattavat olla ainoa tapa puhua, ja niitä käytetään erilaisin äänensävyin. On myös tavallista, että kirosanojen käyttäminen yleistyy.

– Vaikka henkilö ei olisi kiroillut aiemmin, saattaa hän sairastumisen jälkeen käyttää niitä puheessa hyvinkin paljon. Tämä on usein hyvin hämmentävää läheisille, Hoffsröm kertoo.

Puhe voi olla myös sujuvaa, mutta vaikeaselkoista ja poukkoilevaa, eikä siinä välttämättä ole juurikaan ymmärrettäviä sanoja.

Hoffströmin mukaan afaattisella henkilöllä on myös lähes aina jonkin verran vaikeuksia ymmärtää puhetta. Erityisesti keskustelun seuraaminen ryhmässä tai puhelimessa voi olla haastavaa.

– Parhaiten puhuminen ja puheen ymmärtäminen sujuu rentoutuneena ja rauhallisessa tilassa. Myös tuttujen henkilöiden kanssa keskusteleminen on helpompaa, samoin tutuista asioista puhuminen, hän toteaa.

Afasia vaikuttaa lähes aina myös lukemiseen ja kirjoittamiseen. Jos henkilö pystyy puhumaan vain vähän, ei asioiden ilmaiseminen onnistu yleensä kirjoittamallakaan.

– Monelle myös pitkien tekstien lukeminen on vaikeaa, mutta yksittäisten sanojen tunnistaminen onnistuu lähes kaikilta. Moni pystyy esimerkiksi selailemaan sanomalehteä ja lukemaan sen otsikoita, Hoffström kertoo.

Kuntoutuminen on yksilöllistä

Afasia vaikuttaa sekä sairastuneen että läheisen elämään monella tavalla. Sairastuneen saattaa olla vaikea selviytyä arjesta itsenäisesti ja sosiaaliset suhteet voivat olla haastavia, kun keskusteleminen ei enää onnistu entiseen tapaan.

– Jotta yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin ei vähene, on tärkeää, että perheen lisäksi myös lähipiiri saa riittävästi tietoa ja tukea. Näin sosiaaliset suhteet säilyvät helpommin sairastuneen elämässä. Päivittäiset vuorovaikutustilanteet ovat merkittäviä myös kuntoutumisen kannalta, Hoffström painottaa.

Afasian oireet lievenevät usein ajan kuluessa ja kuntoutuksen myötä. Ensisijaisena kuntoutuksena on puheterapia.

– Toiset kuntoutuvat täysin ja voivat esimerkiksi palata työelämään. Toisille jää vaikeitakin kielellisiä haasteita riippuen muun muassa vaurion laajuudesta ja sijainnista. Myös sairastumisikä vaikuttaa ennusteeseen. Nuoremmilla toipumisennuste on parempi, Hoffström kertoo.

Yksilöllisen kuntoutuksen lisäksi tarjolla on erilaisia vertaistukiryhmiä. Esimerkiksi afaattisille henkilöille suunnatut Juttu-tupa-ryhmät kokoontuvat eri puolilla Suomea kansalais- ja työväenopistoissa.

– On tärkeää, että lähtee liikkeelle eikä jää kotiin. On tutkittu, että afasiasta toipuminen voi jatkua vielä vuosienkin päästä sairastumisesta, ja yksi vaikuttava tekijä on sosiaalinen aktiivisuus, Hoffström painottaa.

Juttu-tupa-ryhmissä jokaista kannustetaan ja tuetaan. Vuorovaikutuksen tukena käytetään esimerkiksi kuvia. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Anna aikaa keskustelulle

Hoffström korostaa, että afasia ei vaikuta ihmisen älykkyyteen. Afasian saanut henkilö on aivan yhtä fiksu kuin ennen sairastumista ja pystyy keskustelemaan ja hoitamaan omia asioitaan, kunhan saa siihen mahdollisuuden.

– Valitettavan usein kuulee kokemuksia siitä, että keskustelukumppani puhuu afaattisen henkilön ohi tai häntä luullaan epäselvän puheen vuoksi juopuneeksi, Hoffström toteaa.

Moni kuljettaakin mukanaan afasia-korttia, jossa on lyhyesti ja selkeästi kerrottu, mitä afasia tarkoittaa ja miten kommunikointi sujuu parhaiten. Kortti on hyödyllinen esimerkiksi asiointitilanteissa.

– Jos kohtaat afaattisen henkilön esimerkiksi asiakaspalvelussa, voit sanoa hänelle suoraan, että nyt tuntuu vaikealta, mutta kyllä tästä selvitään. Tärkeintä on olla avoimin mielin ja antaa keskustelulle riittävästi aikaa. Rauhallinen tilanne auttaa afaattista henkilöä puhumaan ja ymmärtämään paremmin.

Hoffström kannustaa myös käyttämään rohkeasti erilaisia tukikeinoja. Usein asia selviää, kun ottaa puheen rinnalle avuksi kirjoittamisen tai piirtämisen tai käyttää kuvia apuna. Eleilläkin voi viestiä paljon.

– Monella meistä on kokemusta siitä, miten ulkomailla ollessamme otamme eleet käyttöön ja tulemme niiden avulla ymmärretyksi. Tärkeintä on, että yrittää, hän korostaa.

Selkeä kieli auttaa kaikkia

Hoffströmin mukaan monen sairastuneen ja läheisen mielestä afasiaa ei tunneta riittävästi. Se heijastuu siihen, että asioiden itsenäinen hoitaminen on vaikeaa ja moni kokee itsensä ulkopuoliseksi. Esimerkiksi asiakaspalvelussa työskentelevät eivät usein tiedä, miten afaattiseen henkilöön pitäisi suhtautua ja miten pitäisi toimia.

– On tärkeää pystyä hoitamaan itse asioitaan ja olla osallisena yhteiskunnassa. Se edellyttää meiltä kaikilta toisen asemaan asettumista sekä halua ja rohkeutta ymmärtää henkilöä, jolla on vaikeuksia kommunikoida. Tässä auttaa tietoisuuden lisääminen, hän painottaa.

Rauhallinen kommunikointitilanne auttaa myös muita kuin afaattisia henkilöitä. Esimerkiksi muut kuin suomea äidinkielenään puhuvat sekä ikääntyneet hyötyvät selkeästä puheesta ja rauhallisesta tilanteesta sekä erilaisista tukikeinoista kuten eleistä.

– Selkeästä kielestä on hyötyä meille kaikille, painottaa Hoffström.